Odotan loppusyksyltä ja alkutalvelta aina yhtä asiaa enemmän kuin muuta: kuuraa. Rakastan sitä näkyä, kun kotiovesta ulos astuessa kaikki siinä ympärillä on verhoutunut koppuraiseen kohmeeseen. Maa naksuu jalkojen alla. Muuten vähän samantekevät lehtiröykkiötkin muuttuvat yhtäkkiä taidenäyttelyksi tuon kylmän ja kalsean valon kanssa. Marraskuun iloja.