Kukkakaupoissa kuulee usein yhden kysymyksen ylitse muiden: ”Selviääköhän tämä minun luonani?” Jotta huonekasvi tulee valituksi, tulee sen tämän lisäksi usein olla myös silmää miellyttävä. Huonekasvit ovat kuitenkin paljon näitä kahta kriteeriä moniulotteisempia: moni kosteuttaa ilmaa, osa puhdistaa sitä ja jotkut lisäävät siihen jopa oman aromaterapeuttisen lisänsä.

Oma innostukseni tuoksuvia huonekasveja kohtaan alkoi isovanhempieni luota, jossa vanhan puutalon nurkkaa koristi kaktuskasveihin kuuluva yönkuningatar. Kasvin tuntevat tietävät sen taianomaisuuden: se valmistautuu kukintaansa useiden vuosien ajan ja lopulta kukkii vain yhden ainoan yön. Tämän yön aikana koti täyttyy kuitenkin upealla vaniljaisella ja appelsiininkukkaisella tuoksulla.

Talvi on perinteisesti tuoksuvien kasvien aikaa. On hassua, että valtaosan vuodesta kotimme kasvit ovat täysin tuoksuttomia, mutta näin sesonkiaikaan panemme kaiken peliin ja hankimme lasteittain hyasintteja, narsisseja ja liljoja. Kodit täyttyvät tuoksuhuumasta, joka saattaa olla monelle liikaa.

Itse olen hienovaraisempien hajusteiden ystävä. Rakastan huonekasveja, jotka hurmaavat pitämällä tuoksunsa itsellään, kuin pienenä salaisuutena, joka palkitsee lähelle löytäneen. Tällaisia maltillisen hienostuneesti tuoksuvia kasveja voi myös huoletta pitää useita samassa kodissa, sillä ne eivät hallitse toisiaan. Järjestelmällinen harrastaja voi myös suunnitella kotinsa kalenterivuoden niin, että se täyttyy eri aikaan kukkivien kasvien tuoksuista.

Alle olen kerännyt sekä hennosti että voimakkaasti tuoksuvia kasveja, joista osa on perinteisempiä, osa uudempia tuttavuuksia.

Retrot posliinikukat

Moninäköiset posliinikukat edustavat itselleni retrokukkia mitä parhaimmalla tavalla. Näitä meillä oli lapsuudessani amppelit täynnä. Monet lajeista ovat erittäin kestäviä ja helppohoitoisia, ja osa kasvaakin luonnossa muiden kasvien pinnoilla ja tulee toimeen erittäin vähällä. Posliinikukat kuuluvat yöllä tuoksuviin kasveihin ja niiden makea tuoksu täyttää kodin etenkin auringonlaskun aikaan. Tuoksu on joskus niin voimakas, että tuoksuallergiset saavat siitä oireita. Omia suosikkejani ovat hennosti ruusulta tuoksuva ruusuposliinikukka sekä sydämenmuotoisia lehtiä kasvattava herttaposliinikukka, jonka tuoksu tosin saattaa joidenkin nenässä muistuttaa klooria. Täällä Ruotsissa posliinikukat ovat niin suosittuja, että harrastajilla on oma yhdistyksensäkin.

Helppohoitoiset ja eksoottiset orkideat

Monelle orkideat ovat tulleet tutuiksi kauppojen perhoskämmekkätarjouksista, ja ne ovatkin oiva tapa tutustua tähän upeaan kasviryhmään, sillä ne ovat kestäviä, helppohoitoisia ja runsaskukkaisia. Koteihin sopivia orkideoita on kuitenkin runsaasti, ja osa niistä kantaa myös kaunista tuoksua. Esimerkiksi osa Miltoniopsis-suvun orvokkeja muistuttavista lajeista tuoksuu ruusuilta, ja tietyt Oncidium-suvun nystykämmekät puolestaan joidenkin neniin suklaisilta, toisten neniin vaniljaisilta. Aloittelijaystävällisillä Zygopetalum-suvun jäsenillä on eksoottiset, näyttävät kukat, joiden on kuvailtu tuoksuvan jopa vauvojen talkilta. Kukkakaupoissakin yleisen Cymbidium-suvun jäsenet kukkivat pitkään, ja osa kukista tuoksuu sitruunalta. Maxillaria tenuifoliaa kutsutaan yleisesti kookosorkideaksi, eikä suotta: yksikin kukka riittää täyttämään huoneen makean paahteisella kookoksen tuoksulla. Osalla Calanthe-suvun lajeista on neilikantuoksuiset kukat, ja Cattleya-suvun jäsenet puolestaan lainaavat nimensä jopa hajuvesille voimakkaan kukkaisen tuoksunsa ansiosta. Nykyään kukkaliikkeistä saattaa löytää myös aitoa, orkideoihin kuuluvaa vaniljaa.

Monet orkideat ovat kukkakaupoissa niin uusia tulokkaita, ettei niille ole vielä vakiintunut suomalaisia nimiä. Tuoksuvien yksilöiden löytämistä vaikeuttaa myös risteymälajikkeiden suuri määrä. Usein kukkakaupat kuitenkin ilmoittavat tuoksuuko kyseinen lajike vai ei, ja vielä useammin orkideat myydään kukkivina, jolloin tuoksun pääsee testaamaan jo kaupassa.

Leivonnaisilta tuoksuva helmivillakko

Tämä herttainen pieni kasvi on kotimme uusin tulokas. Sen ruotsinkielinen nimi, ärtor på en tråd (herneitä langassa), kuvaa sitä täydellisesti. Moni tarttuu kasviin sen erikoisen, tällä hetkellä trendikkäänkin ulkomuodon vuoksi, mutta se on myös erinomainen talvisesongin kasvi, sillä sen kukinta ajoittuu vuoden kylmimpiin kuukausiin. Pienet, valkoiset kukat ovat myös kuin tehtyjä tähän vuodenaikaan: ne tuoksuvat vaniljalla, kanelilla ja neilikalla maustetuilta pikkuleiviltä! Helmivillakko on hieman vaikean kasvin maineessa, mutta meillä tämä mehikasvi menestyy, kun se unohtaa saada vettä ja sen laittaa suoraan auringonpaisteeseen.

Kuistillinen sitruspuita

Jos olet kuin minä, olet kokeillut kasvattaa oman sitruspuusi kaupasta ostamasi sitruunan siemenestä. Moni kokeilee kasvatusta mehevien hedelmien toivossa, mutta vuosien kuluttua saatavat hedelmät saattavat muistuttaa ”äitihedelmäänsä” vain etäisesti. Hedelmien sijaan onkin järkevää keskittyä niitä edeltäviin kukkiin, jotka tuoksuvat tietysti sitruksisilta. Lähi-Idän keittiön tärkeä raaka-aine, appelsiininkukkavesi, valmistetaan pomeranssin kukinnoista. Muita hyvätuoksuisia kukkia kantavat appelsiinit, pomelot sekä greipit. Kukkakaupoissa on usein tarjolla pieniä sitruspuita, mutta niiden kotouttaminen on haastavaa. Ne tarvitsevat talvisin viileät, mutta aurinkoiset olosuhteet, ja usein sitruspuiden hoidossa onnistuneet omistavatkin vanhan, valoisalla kuistilla varustetun talon tai pienen, talvipuutarhamaisen viherhuoneen. Jos satut löytämään jostain pienen kumkvattipuun, niin kokeile ihmeessä, sillä ne pärjäävät talvensa usein muita sitruspuita lämpimämmässä ja pimeämmässä ja niiden kukissa on kauniin hento tuoksu.

Kansalliskasvimme kielo

Kielo mielletään helposti osaksi suomalaista kansallismaisemaa, mutta se on myös erittäin perinteinen huonekasvi. Se on ollut suosittu talvisesongin kasvi jo 1800-luvulla, jolloin sitä sai kukkakaupoista tai kasvattamalla itsekerätyistä juurakoista. Tuoksu on omaleimainen ja voimakas, varmasti tuttu lähes kaikille. Vasta viime vuosina kielo on jälleen yleistynyt kukkakauppojen talvivalikoimissa, ja sieltä se kannattaakin hankkia, sillä luonnossa se on paikoitellen runsastuneen keräämisen vuoksi harvinaistunut. Omalta pihaltaan kielojen juurakkoja voi kuitenkin kerätä ennen maiden jäätymistä viileään ja pimeään paikkaan, josta ne sitten siirretään lämpöön ja lopulta valoon muutamaa viikkoa ennen haluttua kukkimisajankohtaa. Keväällä juurakot voi jälleen istuttaa ulos.

Trendikäs eukalyptus

Yleisesti leikkovihreänä ostettava pyöreälehtinen ja minimalistinen tuhkaeukalyptus näyttää olevan tämän hetken kuumimpia juttuja sisustusblogeissa. Lehdissä on tyypillinen eukalyptuksen tuoksu, mutta voimakkaamman tuoksun ystävien kannattaa valita koriinsa kuumepuun oksia, jotka ovat eukalyptusöljyn pääasiallinen lähde. Itse laitan aina muutaman lehden kuumaan kylpyveteen avaamaan hengitysteitä. Eukalyptusten sukuun kuuluu näiden lisäksi satoja muita lajeja, joista osaa saa nykyään myös ruukkukasveina. Eukalyptuksia on suhteellisen helppo kasvattaa myös itse, kunhan sen tekee siementen avulla, sillä kukkakaupoissa myytävät oksat tarvitsevat juurtuakseen erikoiskäsittelyn.

Hajuvesien perinteiset: gardenia ja jasmiini

Gardenia eli keikarinkukka ihastuttaa talviaikaan suurilla, valkoisilla kukillaan, joiden tuoksu tuo mieleen myöhäiset kesäillat. Tuoksua pidetään yleisesti yhtenä miellyttävimmistä kukkaistuoksuista ja onkin yleinen osa hajuvesiä. Kotoloissa gardeniaa pidetään usein kertakäyttöisenä, sillä se on vaikeaa saada kukkimaan uudestaan. Tämä saattaa kuitenkin onnistua runsaan sumuttelun avulla (itse kukkia ja nuppuja vältettävä). Suuret yksilöt saattavat käyttää kukintaansa koko vuoden, joten iloa riittää yhdestäkin kerrasta pitkään. Kukkimisen jälkeen jäljelle jää ikivihreä ja näyttävä viherkasvi, joka voi ajan myötä kasvaa jopa muutaman metrin korkuiseksi.

Myös jasmiinien aromaattiset öljyt ovat suosittuja hajuvesissä ja niitä käytetään myös aromaterapiassa stimuloimaan aisteja ja kohottamaan mielialaa. Jasmiinit kuuluvat yöllä tuoksuviin kasveihin, jonka johdosta eteerisen öljyn valmistukseen käytettävät kukat kerätään öisin. Huonekasvina pidettävä kiinanjasmiini tuoksuu voimakkaasti, mutta on gardenian tapaan hieman haastava saada kukkimaan. Parhaiten tämä onnistuu antamalla kasvin rauhoittua talviaikaan viileässä. Tämän jasmiinin kukkia voi myös sekoittaa teen joukkoon makua ja tuoksua tuomaan.

Kuvat Mika Saarenpää

Kuvien editointi Hannamari Rahkonen