Aromaterapeuttiset huonekasvit
Kukkakaupoissa kuulee usein yhden kysymyksen ylitse muiden: ”Selviääköhän tämä minun luonani?” Jotta huonekasvi tulee valituksi, tulee sen tämän lisäksi usein olla myös silmää miellyttävä. Huonekasvit ovat kuitenkin paljon näitä kahta kriteeriä moniulotteisempia: moni kosteuttaa ilmaa, osa puhdistaa sitä ja jotkut lisäävät siihen jopa oman aromaterapeuttisen lisänsä.
Oma innostukseni tuoksuvia huonekasveja kohtaan alkoi isovanhempieni luota, jossa vanhan puutalon nurkkaa koristi kaktuskasveihin kuuluva yönkuningatar. Kasvin tuntevat tietävät sen taianomaisuuden: se valmistautuu kukintaansa useiden vuosien ajan ja lopulta kukkii vain yhden ainoan yön. Tämän yön aikana koti täyttyy kuitenkin upealla vaniljaisella ja appelsiininkukkaisella tuoksulla.
Talvi on perinteisesti tuoksuvien kasvien aikaa. On hassua, että valtaosan vuodesta kotimme kasvit ovat täysin tuoksuttomia, mutta näin sesonkiaikaan panemme kaiken peliin ja hankimme lasteittain hyasintteja, narsisseja ja liljoja. Kodit täyttyvät tuoksuhuumasta, joka saattaa olla monelle liikaa.
Itse olen hienovaraisempien hajusteiden ystävä. Rakastan huonekasveja, jotka hurmaavat pitämällä tuoksunsa itsellään, kuin pienenä salaisuutena, joka palkitsee lähelle löytäneen. Tällaisia maltillisen hienostuneesti tuoksuvia kasveja voi myös huoletta pitää useita samassa kodissa, sillä ne eivät hallitse toisiaan. Järjestelmällinen harrastaja voi myös suunnitella kotinsa kalenterivuoden niin, että se täyttyy eri aikaan kukkivien kasvien tuoksuista.
Alle olen kerännyt sekä hennosti että voimakkaasti tuoksuvia kasveja, joista osa on perinteisempiä, osa uudempia tuttavuuksia.
Retrot posliinikukat
Moninäköiset posliinikukat edustavat itselleni retrokukkia mitä parhaimmalla tavalla. Näitä meillä oli lapsuudessani amppelit täynnä. Monet lajeista ovat erittäin kestäviä ja helppohoitoisia, ja osa kasvaakin luonnossa muiden kasvien pinnoilla ja tulee toimeen erittäin vähällä. Posliinikukat kuuluvat yöllä tuoksuviin kasveihin ja niiden makea tuoksu täyttää kodin etenkin auringonlaskun aikaan. Tuoksu on joskus niin voimakas, että tuoksuallergiset saavat siitä oireita. Omia suosikkejani ovat hennosti ruusulta tuoksuva ruusuposliinikukka sekä sydämenmuotoisia lehtiä kasvattava herttaposliinikukka, jonka tuoksu tosin saattaa joidenkin nenässä muistuttaa klooria. Täällä Ruotsissa posliinikukat ovat niin suosittuja, että harrastajilla on oma yhdistyksensäkin.
Helppohoitoiset ja eksoottiset orkideat
Monelle orkideat ovat tulleet tutuiksi kauppojen perhoskämmekkätarjouksista, ja ne ovatkin oiva tapa tutustua tähän upeaan kasviryhmään, sillä ne ovat kestäviä, helppohoitoisia ja runsaskukkaisia. Koteihin sopivia orkideoita on kuitenkin runsaasti, ja osa niistä kantaa myös kaunista tuoksua. Esimerkiksi osa Miltoniopsis-suvun orvokkeja muistuttavista lajeista tuoksuu ruusuilta, ja tietyt Oncidium-suvun nystykämmekät puolestaan joidenkin neniin suklaisilta, toisten neniin vaniljaisilta. Aloittelijaystävällisillä Zygopetalum-suvun jäsenillä on eksoottiset, näyttävät kukat, joiden on kuvailtu tuoksuvan jopa vauvojen talkilta. Kukkakaupoissakin yleisen Cymbidium-suvun jäsenet kukkivat pitkään, ja osa kukista tuoksuu sitruunalta. Maxillaria tenuifoliaa kutsutaan yleisesti kookosorkideaksi, eikä suotta: yksikin kukka riittää täyttämään huoneen makean paahteisella kookoksen tuoksulla. Osalla Calanthe-suvun lajeista on neilikantuoksuiset kukat, ja Cattleya-suvun jäsenet puolestaan lainaavat nimensä jopa hajuvesille voimakkaan kukkaisen tuoksunsa ansiosta. Nykyään kukkaliikkeistä saattaa löytää myös aitoa, orkideoihin kuuluvaa vaniljaa.
Monet orkideat ovat kukkakaupoissa niin uusia tulokkaita, ettei niille ole vielä vakiintunut suomalaisia nimiä. Tuoksuvien yksilöiden löytämistä vaikeuttaa myös risteymälajikkeiden suuri määrä. Usein kukkakaupat kuitenkin ilmoittavat tuoksuuko kyseinen lajike vai ei, ja vielä useammin orkideat myydään kukkivina, jolloin tuoksun pääsee testaamaan jo kaupassa.
Leivonnaisilta tuoksuva helmivillakko
Tämä herttainen pieni kasvi on kotimme uusin tulokas. Sen ruotsinkielinen nimi, ärtor på en tråd (herneitä langassa), kuvaa sitä täydellisesti. Moni tarttuu kasviin sen erikoisen, tällä hetkellä trendikkäänkin ulkomuodon vuoksi, mutta se on myös erinomainen talvisesongin kasvi, sillä sen kukinta ajoittuu vuoden kylmimpiin kuukausiin. Pienet, valkoiset kukat ovat myös kuin tehtyjä tähän vuodenaikaan: ne tuoksuvat vaniljalla, kanelilla ja neilikalla maustetuilta pikkuleiviltä! Helmivillakko on hieman vaikean kasvin maineessa, mutta meillä tämä mehikasvi menestyy, kun se unohtaa saada vettä ja sen laittaa suoraan auringonpaisteeseen.
Kuistillinen sitruspuita
Jos olet kuin minä, olet kokeillut kasvattaa oman sitruspuusi kaupasta ostamasi sitruunan siemenestä. Moni kokeilee kasvatusta mehevien hedelmien toivossa, mutta vuosien kuluttua saatavat hedelmät saattavat muistuttaa ”äitihedelmäänsä” vain etäisesti. Hedelmien sijaan onkin järkevää keskittyä niitä edeltäviin kukkiin, jotka tuoksuvat tietysti sitruksisilta. Lähi-Idän keittiön tärkeä raaka-aine, appelsiininkukkavesi, valmistetaan pomeranssin kukinnoista. Muita hyvätuoksuisia kukkia kantavat appelsiinit, pomelot sekä greipit. Kukkakaupoissa on usein tarjolla pieniä sitruspuita, mutta niiden kotouttaminen on haastavaa. Ne tarvitsevat talvisin viileät, mutta aurinkoiset olosuhteet, ja usein sitruspuiden hoidossa onnistuneet omistavatkin vanhan, valoisalla kuistilla varustetun talon tai pienen, talvipuutarhamaisen viherhuoneen. Jos satut löytämään jostain pienen kumkvattipuun, niin kokeile ihmeessä, sillä ne pärjäävät talvensa usein muita sitruspuita lämpimämmässä ja pimeämmässä ja niiden kukissa on kauniin hento tuoksu.
Kansalliskasvimme kielo
Kielo mielletään helposti osaksi suomalaista kansallismaisemaa, mutta se on myös erittäin perinteinen huonekasvi. Se on ollut suosittu talvisesongin kasvi jo 1800-luvulla, jolloin sitä sai kukkakaupoista tai kasvattamalla itsekerätyistä juurakoista. Tuoksu on omaleimainen ja voimakas, varmasti tuttu lähes kaikille. Vasta viime vuosina kielo on jälleen yleistynyt kukkakauppojen talvivalikoimissa, ja sieltä se kannattaakin hankkia, sillä luonnossa se on paikoitellen runsastuneen keräämisen vuoksi harvinaistunut. Omalta pihaltaan kielojen juurakkoja voi kuitenkin kerätä ennen maiden jäätymistä viileään ja pimeään paikkaan, josta ne sitten siirretään lämpöön ja lopulta valoon muutamaa viikkoa ennen haluttua kukkimisajankohtaa. Keväällä juurakot voi jälleen istuttaa ulos.
Trendikäs eukalyptus
Yleisesti leikkovihreänä ostettava pyöreälehtinen ja minimalistinen tuhkaeukalyptus näyttää olevan tämän hetken kuumimpia juttuja sisustusblogeissa. Lehdissä on tyypillinen eukalyptuksen tuoksu, mutta voimakkaamman tuoksun ystävien kannattaa valita koriinsa kuumepuun oksia, jotka ovat eukalyptusöljyn pääasiallinen lähde. Itse laitan aina muutaman lehden kuumaan kylpyveteen avaamaan hengitysteitä. Eukalyptusten sukuun kuuluu näiden lisäksi satoja muita lajeja, joista osaa saa nykyään myös ruukkukasveina. Eukalyptuksia on suhteellisen helppo kasvattaa myös itse, kunhan sen tekee siementen avulla, sillä kukkakaupoissa myytävät oksat tarvitsevat juurtuakseen erikoiskäsittelyn.
Hajuvesien perinteiset: gardenia ja jasmiini
Gardenia eli keikarinkukka ihastuttaa talviaikaan suurilla, valkoisilla kukillaan, joiden tuoksu tuo mieleen myöhäiset kesäillat. Tuoksua pidetään yleisesti yhtenä miellyttävimmistä kukkaistuoksuista ja onkin yleinen osa hajuvesiä. Kotoloissa gardeniaa pidetään usein kertakäyttöisenä, sillä se on vaikeaa saada kukkimaan uudestaan. Tämä saattaa kuitenkin onnistua runsaan sumuttelun avulla (itse kukkia ja nuppuja vältettävä). Suuret yksilöt saattavat käyttää kukintaansa koko vuoden, joten iloa riittää yhdestäkin kerrasta pitkään. Kukkimisen jälkeen jäljelle jää ikivihreä ja näyttävä viherkasvi, joka voi ajan myötä kasvaa jopa muutaman metrin korkuiseksi.
Myös jasmiinien aromaattiset öljyt ovat suosittuja hajuvesissä ja niitä käytetään myös aromaterapiassa stimuloimaan aisteja ja kohottamaan mielialaa. Jasmiinit kuuluvat yöllä tuoksuviin kasveihin, jonka johdosta eteerisen öljyn valmistukseen käytettävät kukat kerätään öisin. Huonekasvina pidettävä kiinanjasmiini tuoksuu voimakkaasti, mutta on gardenian tapaan hieman haastava saada kukkimaan. Parhaiten tämä onnistuu antamalla kasvin rauhoittua talviaikaan viileässä. Tämän jasmiinin kukkia voi myös sekoittaa teen joukkoon makua ja tuoksua tuomaan.
Kuvat Mika Saarenpää
Kuvien editointi Hannamari Rahkonen
Olipas todella mielenkiintoinen postaus... kiitos!
Tuo Helmivillakko on kyllä ihana, mutta ainakaan minä en saa sitä menestymään sitten millään. Liika kastelu ei ole ongelma, mutta tämä umpipimeä talviaika taitaa koitua sen turmioksi... Alussa niin ihanan pullea ja tumma yksilöni on nyt vai haalean värinen ja heiveröinen. Ehkäpä kuitenkin hankin keväällä uuden :)
Kiitos itsellesi, viherkasveista tulee kyllä paljon lisää juttuja!
Toivoinkin salaa, että joku tulisi tuosta helmivillakosta keskustelemaan - olen nimittäin virheen ja erheen ja huonon onnen kautta oppinut tuosta vekkulista kasvista vaikka mitä! Teki mieli jakaa vinkit jo itse jutussa, mutta olisi mennyt niin pitkäksi. :D
Yksi kysymys: oletko istuttanut sen kaupan ruukusta johonkin toiseen, mielellään saviruukkuun?
Toisen kasvini jälkeen, sen alkaessa voida huonosti, istutin sen kaupan muoviruukusta uuteen. Ajattelin, että kyllähän se kaupan ruukku on ihan ok, kun siinä oli kuitenkin paljon reikiä pohjassa ja multa näytti kuivuvan. Mutta kun vihdoin otin multapaakun muoviruukusta, niin kävi ilmi, että vain pintamulta kuivui. Koko muu pieni multapaakku oli sisältä läpimärkää ja hieman mädäntynyttä. Kasvia oli siis kasteltu kaupassa liian paljon, jolloin pintamullasta oli muodostunut nopeasti kuivuva, suojaava kuori. Tämä oli aiheuttanut sitten sen, että kasvin juuret olivat mitättömät.
Nuo mainitsemasi oireet kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin omani. Kun juuret ovat mädäntymisen takia mitättömät, kasvi alkaakin kärsiä kuivuudesta ja ravinteiden puutteesta, vaikka yleensä tuleekin hyvin vähällä toimeen. Voi myös olla, että juuret ovat olleet jo kaupassa niin huonossa kunnossa, että kasvia ei voisi pelastaa edes siirtämällä sitä uuteen saviruukkuun ja mehikasvimultaan.
Jos kasvissa kuitenkin on vielä muutamia hyviä vihreitä varsia, niin tätä kasvia on suhteellisen helppo lisätä. Tuntuu, että parhaat kasvit saakin juuri pistokkaista. Leikkaa parhaimmat oksat (väh. 5 cm) mahdollisimman terävällä veitsellä ja poista alimmat lehdet. Kannattaa välttää leikkaamasta liian läheltä multaa, jos siinä sattuu jo jotain ällöä asumaan. Yleensä mehikasvien annetaan kuivua paperin päällä päivä pari leikkaamisen jälkeen, jotta leikkauskohta arpeutuu umpeen ja näin estää mikrobien pääsyn kasviin. Villakon kohdalla tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, sen voi halutessaan tökätä lehdistä riivityn osan suoraan ilmavaan mehikasvimultaan. Jos hyviä oksia on useita, niin kokeile istuttaa osa edellä mainitulla tavalla ja osa siten, että laitat koko leikatun varrenpalan makaamaan mullan päälle ja peität lehtien väliset kohdat hennosti mullalla. Loppujen kanssa voit kokeilla tuota päivän parin kuivattamista ja sitten tökätä multaan. Talvi ei tietty ole parasta aikaa lisäämiseen, mutta jos pistokkaat laittaa lämpimään paikkaan niin osa onnistuu usein hyvin. Vettä annetaan suihkuttamalla hennosti pintamultaa niin, että pysyy hieman kosteana lähes koko ajan. Näin talviaikaan suihkuttelen itse omiani joka päivä, sillä pintamulta on varmasti huomenna jo kuiva. Juurtuminen saattaa viedä kuukausia, mutta jos varret eivät kuihdu, niin toivoa on pitkäänkin!
Yksi juttu vielä valosta. Asun korkealla ja Suomea etelämmässä, joten meillä valoa riittää myös talvella. Jos mahdollista ja on muitakin kasveja, niin suosittelen vaihtamaan valaisimiin ainakin luonnonvaloa jäljittelevät lamput. Kasvithan tarvitsevat pehmeää valkoista (värilämpötila 2700-3000K) kukkimiseen ja sitten sitä luonnonvalon tapaista kirkasta (värilämpötila 5000-6500K) itse kasvuun. Näin talvella suosittelen lisäämään juuri tuota jälkimmäistä, kun tarve on lähinnä saada kasvit selviämään. Löysin esimerkiksi K-Raudan sivuilta yhden suht edukkaan 6500K:n lampun E14 kannalla.
https://www.k-rauta.fi/rautakauppa/valaisimet/lamput/led-erikoislamppu-osram-star-t26-20-2-3w-865-200lm-e14
Kiitos vastauksesta :D
Juu, istutin sen melko pian kaupan ruukusta omaan ruukkuun, koska kaupan multa haisi aivan järkyttävälle homeelle...varmasti kaupassa kasteltu liikaa, mutten älynnyt istuttaa sitä saviruukkuun :/
Ja ajattelematta asiaa sen enempää istutusmultana käytin normaalia kukkamultaa. Pitääpäs hankkia tuota mehikasvimultaa ja tehdä koe saisinko Villakkoni pelastettua....
Kasvilamppukin löytyy...itse vain inhoan sen antamaa kirkasta valoa, mutta mitäpä sitä ei tekisi kasviensa puolesta ;)
Noniin, siinä homeessa se syy varmaan on. Ongelma näissä keisseissä on se, että vaikka vaihtaisi uuteen multaan, niin usein se mädäntyminen alkaa uudestaan. Itse teen kaktusmultaa sekoittamalla keskenään tasavertaisesti hiekkaa, lekasoraa sekä tavallista multaa. Hiekkaa (joskus ihan vaan hiekoitussoraa) haen ulkoa ja steriloin uunissa. Jos näyttää, että tilanne ei pelastu, niin sitten vaan surutta leikaten. Ja sama täällä, onhan tuon värilämpötilan valo aika raju etenkin näin talviaikaan. Itse olen tästä syystä sekoitellut valaisimiin sekä noita pehmeän valkoisen lamppuja että näitä kirkkaita. Näyttää vähän hassulta, mutta on siedettävämpää.
Voihan helmivillakko, lempikasvini ja murheenkryynini! Ostin näitä kolme (tai neljä?) viime maaliskuussa suurin toivein ja jokainen kasveista oli kuollut kesään mennessä. Ajattelin, että syy olisi ollut allekirjoittaneen höveli hoitaminen, mutta tajusin tuosta sinun selonteosta, että nehän olivat jo valmiiksi mätiä. KIITOS ohjeista, ostan siis uudet kun taas niihin törmään ja jos mullat ovat onnettomat, kokeilen kasvattaa pistokkaista itse.