Yhteistyössä Vallila Interior ja Asennemedia

Meidän perheessä loma-aamuissa parasta on se, ettei puoli tuntia heräämisen jälkeen tarvitse sanoa puolisolle heippoja tai toivottaa hyvää työpäivää, vaan on aikaa heräillä rauhassa ja valmistaa yhdessä aamiaista. Aamut ovat parasta elämässä, kunhan on aikaa ladata kahvimyllyyn tuoreet pavut, antaa keittiön villiintyä tuon mustan jauheen intensiivisestä tuoksusta ja kuulla, kun mokkapannu viheltää liedellä. Menot painottuvat iltapäiviin ja iltoihin, silloin on aikaa ja energiaa juoksennella hiekkarannoilla nauttimassa auringosta. Loma-ajankohta osui nappiinsa tänä kesänä, vihdoin saamme nautiskella lämmöstä edes jossain määrin!

Ruokailutilamme yhteydessä on aamusohva, joka on tavallisessa arjessa Riemumme lempivaltakunta, siinä on pienen koiranpojan hyvä nukkua viltti- ja tyynykasojen keskellä. Loma-aamuisin on ihanaa istahtaa hetkeksi heräilemään ja syömään saman sohvan uumeniin. Aamun hiljaisuudessa sohvalla voi kuulla pienten koiranpoikien hengitystuhinan, suloisten kahvikuppien kilinän ja huolettomat hörppäykset, jotka loiskahtavat välillä myös paidalle.. Tämä viikko on ollut varsinainen projektiviikko ja illat ovat venyneet varsin myöhäisiksi. Ehkä juuri siksi on tuntunut sanoinkuvaamattoman vapauttavalta herätä kellonsoiton sijaan auringonsäteisiin ja olla varma siitä, ettei kalenterista löydy merkintää yhdestäkään tapaamisesta tai menosta.

Projekteihin liittyen, kolme neljästä vaatekaapistamme on vihdoin valmiina, kiitos mieheni ahkeruuden! Tuntuu aivan mahtavalta saada kolmen vuoden asumisen jälkeen vaatekaapit, se jos mikä on arjen luksusta parhaimmillaan. Jos olisin voinut purkittaa vaatekaapin täyttämisestä saamani tunteen, olisin sen tehnyt. Tämän projektin valmistuminen kun symboloi itselleni erään isomman remontin hiljottaista loppumista. Samankaltainen tunnemuiston omaan muuttopäivältämme puolitoista vuotta sitten. Oli joulukuun loppu, ulkona oli pimeää ja kylmää. Kun saimme viimeisetkin tavarat tuotua sisätiloihin, kuljin vain ympäri kotiamme, hyppelin muuttolaatikoiden ylitse ja olin sanoinkuvaamattoman helpottunut sekä onnellinen. Monikaan asia ei ollut valmis, mutta olimme sentään omien seiniemme sisällä, yhdessä.

Kaaosta on kesytetty kuluneella viikolla oikein urakalla ja tajusin tässä nurkkiamme penkoessani, että minusta on kuoriutunut melkoinen tyynyrohmu. Olen sanonut, ettei hamstaaminen ei ole heiniäni, mutta tähän luuloon tuli kyllä iso lovi laskiessani hankkimieni tyynyjen määrää. Mutta, tyynykeot ovat kotoisia, varsinkin syksyn ja talven pimeydessä. Mielestäni kodin tekstiileissä saa myös näkyä ja sekoittua värien sekä kuosien sekamelska, liiallinen kliiniys on tylsää eikä se kuvastaisi myöskään tämän kodin asukkaita. Aamusohvallamme köllöttelevät uudet pehmopalat, kun Minna Parikan with Vallila -malliston Papilio -kesäperhoset lensivät kotiimme hetki sitten. Nämä ovat juuri sopivan leikkisät meidän kotiimme, kuosissa ihastuttavat perhoset ja ötökät kuten kunnon kesään kuuluukin. Riemu hautautuu päivittäin tyynyjen keskelle ja painaa päänsä niitä vasten ja uneksii vauhdikkaita jahtausuniaan.

Vielä on puolitoista viikkoa aikaa kerätä parhaita lomamuistoja talteen ja hengittää vapautta. Tarkoituksenamme on käydä ainakin uudessa Huima-seikkailupuistossa, jokivedessä uimassa, Kuninkaanlaavulla ja jospa sitä marjametsäänkin vielä suuntaisi. Ihanaa torstaita, toivottavasti aurinko lämmittää teitä siellä missä olettekin!