Toki “kahvi” saattaakin olla kupillinen teetä, joka sisältää yhtä lailla kofeiinia. Sen määrä yleensä on kupillista kohden pienempi, koska käytetty teen grammamäärä on vähäisempi – yhtä kaikki, se sisältää kofeiinia.

Työskentelemme ja toimimme maailmassa, jossa huonostikin nukutun yön jälkeen vaaditaan keskittymiskykyä ja pirteää läsnäoloa ja jossa erilaisten piristeiden käyttö on jatkuvassa kasvussa. Näistä psykoaktiivisista laillisista aineista kofeiini on yksi maailman käytetyimpiä tuotteita.

Kahvi on kaikkea muuta kuin helppo aihe. Ilman sitä on vaikea olla jos se on joskus tullut osaksi elämää, mutta sen kanssa eläminenkin voi olla haasteellista. Tätäkin kirjoittaessani joudun miettimään suhdettani kahviin, koska tunnistan että pohdintani sen tarpeellisuudesta liittyy ennen kaikkea kofeiinin vaikutukseen. Puhutaan siis siitä.

Itse olen juonut kahvia 13-vuotiaasta asti. Kofeiini on addiktoiva substanssi, siitä ei ole epäilystäkään. Addiktoivan aineen tunnistaa siitä, että siitä luopuminen aiheuttaa vieroitusoireita. Useimmat meistä ovat kahviaddikteja “koska kofeiini”.

Kahvi tuli Eurooppan 1650-luvun jälkeen ja sen jälkeen maailma ei ole ollut ennallaan. Ihmiskunta on löytänyt kahvin, sen eri lajit, aromit ja paahtovariaatiot sekä innostunut kofeiinin tuottamasta stimuloivasta ja euforian aikaansaavasta vaikutuksesta.

Kahvi on ollut rakentamassa kaupunkikulttuuria uudestaan ja tuo ihmiset yhteen maailmanjaaluisesti – jopa 90% maailman väestöstä juo kahvia. Kahvi ja sen juominen on vaikuttanut seurustelukulttuuriimme ja kahviloiden määrä on tasaisessa nousussa ympäri maailmaa, yhäkin.

Kirjoitan tätä artikkelia koronakaranteenissa ja tällaisissa äärioloissa tajuaa sen, kuinka oleellinen osa kahvi on sosiaalista yhdessäoloa ja luovaa tekemistä. Kuinka moni tunnistaa halunsa mennä kahvilaan kirjoittamaan? Tapaamaan ystäviään tai vain yksinkertaisesti laajentamaan tajuntaansa. Kun se ei olekaan mahdollista, tuntuu kuin osa minuudesta olisi amputoitu.

Kahvia on joskus myös käytetty jopa ihan sellaisenaan, ilman veteen laimentamista, mm. nobelisti Balzac oli niin kofeiiniaddikti, että hänellä oli tapana jauhaa kahvipapuja ja syödä ne sellaisenaan tyhjään vatsaan tajuntansa ja mielikuvituksensa stimuloimiseksi.

Kofeiini on siis vahva, huumeenkaltainen vaikutukseltaan ja jos on juonut (tai syönyt) koko elämänsä kahvia – joka päivä – menettää helposti käsityksen siitä, miten paljon yksikin annos vaikuttaa koko kehon toimintaan. Paitsi tietysti aamuisin, kun kone ei lähde käyntiin ilman sitä.

Ensin hiukan faktaa: Adenosiinireseptorit ovat kehossa ilmaisemassa väsymyksen tasoa. Kofeiinilla on vahva vaikutus näiden adenosiinireseptoreiden toimintaan ja ihminen ei enää koe olevansa väsynyt, vaikka olisi kovassakin univajeessa.

Koska kofeiinin normaali puoliintumisaika ihmisestä ja aineenvaihdunnasta riippuen on jotakuinkin 5-12 tunnin välillä se voi myös aiheuttaa nukahtamisongelmia, erityisesti jos vielä myöhään iltapäivällä juo kofeiinipitoisia juomia. Kofeiinin palamisen sivutuotteita ovat teobromiini sekä paraksantiini ja ne ovat niin ikään piristäviä aineita. Tämän vuoksi kofeiinin piristävä vaikutus jatkuu vielä pitkään, vaikka itse kofeiinia ei enää veressä isoja määriä olisikaan.

Keskivertoaikuinen juo päivän aikana todennäköisesti 2-5 kupillista kahvia. Niillä jotka käyttävät kofeiinipitoisia tuotteita pitkin päivää, on veressä jatkuvasti korkeita määriä kofeiinia ja sen seurauksena usein kortisoli sekä insuliini koholla. Tämä puolestaan laskee monilla käyttäjillä veren sokereita. Erityisesti kofeiinin nauttiminen tyhjään vatsaan saattaa aiheuttaa joillain yksilöillä vakavaakin hypoglykemiaa. Monelle kahvinjuonti sopiikin fysiologisesti parhaiten vasta aamiaisen yhteydessä tai sen jälkeen.

Kofeiinin vaikutusmekanismit ovat vielä hiukan pimennossa, sillä joissain tutkimuksissa on todettu normaalin verensokerin omaavilla ihmisillä kahvin estävän kakkostyypin diabeteksen syntyä.

Joissain tutkimuksissa on todettu kofeiinin parantavan aineenvaihduntaa ja kahvipapuhan sisältää kofeiinin lisäksi paljon muita ainesosia, joilla on alustavasti todettu olevan hyödyllisiä vaikutuksia kehon aineenvaihduntaan, mutta samaan aikaan kofeiini saattaa kuitenkin heikentää insuliiniherkkyyttä sekä myös verenkiertoa. Syynä tähän on muutokset sekä adrenaliinihormonien että adenosiinin toiminnassa; adenosiini laajentaa verisuonia ja adrenaliini sekä noradrenaliini taas supistavat niitä.

Kofeiini alentaa tutkimusten mukaan veren virtsahappopitoisuutta ja ilmeisesti siirtää happamuutta kehon kudoksiin, erityisesti luustoon, rasvakudokseen ja sidekudokseen. Kofeiinin tiedetään myös aiheuttavan osteoporoosia.

Koska olemme myös geeniemme vaikutuksen alaisia, olisi hyvä ymmärtää, että kofeiini vaikuttaa meihin hyvin yksilöllisesti ja vaikutus linkittyy vahvasti soluaineenvaihduntaan ja kehon detox-järjestelmään.

Toisin sanoen, jos detox-mekanismissamme on haasteita, neurologiset välittäjäaineet eivät välttämättä toimi optimaalisesti silloin jos keho ei poista kofeiinia kunnolla. Tätä toimintaa taas ohjaa pitkälti geenit.

Koska kofeiinia kerääntyy aivoihin vähintään tuplasti enemmän kuin verenkiertoon, olisi hyvä lähtökohtaisesti ymmärtää millainen toleranssi kehollamme on sen suhteen ja miten hyvin detox-järjestelmämme toimii.

Kofeiinipitoinen kahvi ja tee on pitkälti samankaltainen vaikutukseltaan kuin mikä tahansa psykoaktiivinen aine, joka ylittää veri-aivoesteen ja jolla on vahva vaikutus hermostoon ja mielentilaan, ajatteluun ja tajunnantilaan keskushermoston kautta.

Nuorilla energiajuomien käyttäjillä – erityisesti lapsilla – kofeiini altistaa ahdistukselle ja neurologisille häiriöille ja uskallan ehdottaa että näillä kofeiinipohjaisilla tuotteilla voisi olla vahva yhteys ADD ja ADHD diagnooseihin.

Hyvin pieninä annoksina kofeiinista voi jopa ajatella olevan hyötyä, hiukan kuten mikroannostelussa (tämä tarkoittaa sitä että jos normaali kemiallisesti vaikuttava määrä esim. hallusinaation syntyyn on 50 mg, ainetta otetaan esim. alle gramma tai jopa 0.5 grammaa, jolloin aineen vaikutus on hienovarainen ja korkeintaan hiukan tiettyjä toimintoja stimuloiva, mutta ei missään tapauksessa huumaava).

“Mikrodoussaamisesta” puhuvat monet ulkomaiset biohakkerit, tarkoituksena siis vireyttää mm. aivotoimintaa normaalin tietoisuuden tai vireystason ulko- ja yläpuolelle. Yksi tapa selvittää omaa kofeiinitoleranssia on geenitesti ja ymmärtää geenien alleelit.

Itse lopetin kofeiinin käytön kokonaan ensimmäistä kertaa v. 1995. Tuolloin kiinalaisen lääketieteen asiantuntijan suosituksesta lopetin kahvin, kofeiinin ja alkoholin käytön samaan aikaan. Olin “kuivilla” 3 vuotta ja join pelkästään vettä ja yrttiteetä.

Tätä aikaa edelsi yli 17 vuoden tauoton kofeiinin päivittäinen käyttö, laskujeni mukaan n. 600-1500mg päiväannoksiin asti yltävä, ympärivuorokautinen kulutus. Olin tuolloin 2-vuorotöissä, joten usein päivän viimeiset kofeiiniannokset nautittiin jopa klo 02.00 ja saman päivän ensimmäiset klo kymmenen aamulla.

Sanomattakin on selvää, että vuosien aikana tämä johti paitsi vakaviin nukahtamisongelmiin, myös jatkuvasti kasvavaan stressitilaan adenosiinin kertyessä liian suureksi ja aivojen kofeiinipitoisuuden noustessa liian korkeaksi. Puhumattakaan jatkuvasta lisämunuaisia stimuloivasta stressistä joka johti vakavaan burnout -kokemukseen ja paniikkihäiriön syntyyn.

Tästä kertyy hitaasti itseään ruokkiva ongelma; kofeiinin takia ei saa nukuttua kunnolla ja sen seurauksena pitää juoda lisää kofeiinia väsymyksen poistamiseen tai sen tunteen neutralisoimiseen.

Itse asiassa kofeiini kuitenkin ainoastaan peittää väsymyksen tunteen, mutta ei poista kohonnutta adenosiinipitoisuutta, jolloin aivomme eivät enää aidosti puhdistu ja virkisty edes nukkuessa.

Kofeiini vaikuttaa ennenkaikkea syvän unen määrään heikentävästi. Tämä voi aiheuttaa päänsärkyä, huimausta, sekavuutta, neurologisia häiriöitä sekä kokemuksen kehon toimintojen pettämisestä.

Mainitaan tässä nyt, että herkille jopa 300mg annos kofeiinia voi aiheuttaa ahdistusta ja paniikkihäiriötä. Monet kuitenkin saavat sydämentykytyksiä ja ahdistusta jo 150 mg kerta-annoksesta kofeiinia. Pakkomielteisyys sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö ja jopa skitsofrenia ja fobiat saattavat liittyä kofeiiniherkkyyteen. Erityisesti raskaana olevien kannattaa kiinnittää huomiota kahvin kulutukseen, onhan korkean kofeiininkäytön ja keskenmenojen välillä yhteys.

Itse suosittelen vahvasti, että jos koet kärsiväsi em. oireista, kokeile kofeiinin pois jättämistä ennen minkään muun lääkityksen aloittamista. Itse tein näin ja muutos koko elämään oli valtava, laihduin kolme housukokoa, aloin nukkua kunnolla ja mm. kaikki ADD-oireet, joista olin kärsinyt, loppuivat kuin seinään.

Kofeiinia on alettu lisäämään myös nuorille suunnattuihin virvoitusjuomiin ja erityisesti guaranan käyttö on yleistynyt niissä. Guaranan siemenissä on kaksinkertainen määrä guaraniinina eli kofeiinia kahviin verrattuna, jopa 45mg/1g.

Kofeiinilla on muuten monta nimeä: teiini ja mateiini kuuluvat vähemmän tunnettuihin, vaikka matea monet biohakkeritkin juovat sen piristävän vaikutuksen takia. Guarana ei kuulu nk. turvallisina pidettyihin ruoka-aineisiin, mutta sen käyttö lisäaineena on hyväksytty.

Riippuen ihmisen terveydentilasta kofeiinin yliannostuksesta seuraavaa suoraa kuolemanvaaraa harvoin kuitenkaan on, sillä eräs 39 -vuotias nainen selvisi hengissä otettuaan 100g edestä kofeiinipillereitä, joka vastaa n.160 kupillista espressoa. Voin kyllä mielessäni kuvitella annostusta seuranneen päänsäryn määrän. Ne harvat kuolemantapaukset, jotka ovat seuranneet kofeiinimyrkytystä ovat yleensä olleet seurausta isoista kerta-annoksista energiajuomia.

Olin hankkinut Oura -sormuksen, jonka avulla saatoin saada jonkinlaisen käsityksen kehoni yöllisestä elämästä ja ihmeissäni seurasin yö yön jälkeen sitä tosiasiaa, että “deep sleep” todellakin asettui joka yö n. 1 – 20 minuutin kohdalle.

Aloin tutkimaan kofeiinin yksilöllisiä vaikutuksia ja lukemaan paitsi sen hyödyllisyydestä, ymmärtämään myös sen että kuten millä tahansa aineella sen liikakäytöstä voi olla selkeitä kehollisia ja ennen kaikkea aivotoimintaan ja mielentilaan vaikuttavia seurauksia, joista monet ymmärrän nyt paljon myöhemmin.

Kaiken oppimani perusteella päätin, että lopetan kofeiinin käytön niin perusteellisesti kuin mahdollista ja katson mitä tapahtuu. Tein inventaarion kaikesta, mikä kuului elämääni ja sisälsi kofeiinia.

Olin tuskastunut kun tajusin että joudun tosiaan luopumaan kahvista ja mahdollisesti raakasuklaasta samaan aikaan, toisaalta onnellinen kun kehoni rauhoittui etukäteen jo pelkästä ajatuksesta, ettei sydämeni pamppailisi ympäriinsä tunnin päästä heräämisestä vain jotta saisin kokea seesteisen hereilläolo -kokemuksen. Hyvin ristiriitaista totta vieköön.

Mutta sitten oivalsin myös ettei ollut enää 1998. Tuolloin ei juuri kukaan edes tiennyt että OIKEAA kofeiinitonta kahvia oli olemassa. Tiedettiin kyllä että pakastekuivaus teki kahvista laimeaa ja mautonta ja ilmeisesti myös vähemmän kofeiinipitoista. Mutta kuka sellaista olisi halunnut juoda?

Nyt oli uusi vuosituhat ja uusia hyviä keksintöjä on tehty sen mukaisesti. Yksi niistä on KOFEIINITON kahvi.

Kuulosti mahtavalta ajatukselta nauttia jotain niin ihanaa ja herkullista kuin kahvi, mutta ilman kamalia sydämentykytyksiä. Kofeiiniton kahvi sisältää nimittäin vain noin kymmenesosan kofeiinia normaali kahvista, eli kupillinen (2 dl) kofeiinitonta kahvia sisältää n. 10 mg kofeiinia. Määrä toki hieman vaihtelee, mutta kofeiinin poistamismenetelmästä riippuen suuruus on jotakuinkin tuota luokkaa.

Katsotaanpas sitten prosessia, jossa tehdään turvallista kahvia: koska kofeiini on vesiliukoista, kaikissa prosesseissa käytetään ainakin aluksi vettä, mutta vanhemmissa prosesseissa papu siis ensin “aukaistiin” veden ja höyryn avulla ja sitten lisättiin erilaisia kemikaaleja joilla papu saatiin kofeiinittomaksi nopeammin. Näin pitkän vesikäsittelyn tuloksena aromit ja maku eivät katoaisi kokonaan.

Monet näistä aiemmin käytetyistä liuottimista on todettu karsinogeenisiksi, joten yleisimmin käytetään enää metyleenikloridia, jonka on todettu olevan suhteellisen turvallinen pienissä määrissä (maksimimäärä on 10 ppm (parts per million), kahviteollisuus käyttää n. 1 ppm kofeiinittoman kahvin valmistukseen).

Paras liuotin olisi ilmeisesti orgaaninen etyyliasetaatti, jota löytyy luontaisesti mm. mustikasta ja omenasta mutta ilmeisesti kahvin käsittelyssä käytetty etyyliasetaatti on kuitenkin synteettistä. Joten: ei jatkoon.

Paras menetelmä siis puhtaan ja täysin myrkyttömän kofeiinin kahvin valmistukseen on SWP -metodi eli The Swiss Water Process. Tätä metodia käyttäviä laitoksia on tätä kirjoittaessa vain yksi maailmassa ja tässä menetelmässä kofeiinin irroittamiseen pavusta käytetään vain vettä. Nämä pavut ovat muuten myös kosheria!

Kofeiinimolekyyli on isompi kuin aromimolekyylit, joten prosessissa käytetty aktiivihiilisuodatus mahdollistaa kofeiinimolekyylien poistamisen pavuista seuraavasti: ensin raakapapuja huuhdellaan pelkällä vedellä ja siten pavuista saadaan täysin neutraaleja sekä maultaan että kofeiinipitoisuudeltaan.

Tämän jälkeen sama liotusvesi suodatetaan aktiivihiilen läpi siten, että isommat kofeiinimolekyylit jäävät suodattimeen ja lopuksi jäljelle jäänyt vesi jossa on aromit mukana, yhdistetään neutraaleiksi huuhdottuihin papuihin, jolloin ne saavat takaisin ison osan alkuperäisestä maustaan, tällä kertaa ilman kofeiinia.

Noh, kuten sanottu, kofeiinia jää papuihin n. 1/10 osa alkuperäisestä määrästä, eli täysin kofeiinittomia ne eivät kuitenkaan ole. Mutta kahvin suurkuluttajalle tämä on iso helpotus! Kofeiinittomia kahveja alkaa onneksi jo löytyä useampia eri laatuja, mutta itse en joisi muita kuin tällä Swiss Water -metodilla tehtyjä.

Katso video prosessista:

https://www.youtube.com/watch?v=tAEQ4G-1jTQ&&feature=emb_rel_end
https://youtu.be/tAEQ4G-1jTQ

Kun vaistoni ohjaamana päätin lopettaa tavallisen kahvin juonnin, en arvannut, että myös geeneissäni olisi viitteitä siihen, etten siedä kofeiinia kovinkaan hyvin ja ettei detox tämän stimulantin osalta toimi optimaalisesti. Kyseinen alleeli altistaa myös sydäntaudeille, nimenonomaan kofeiinin vaikutuksesta.

Olen vahvasti sitä mieltä, että geenit voivat antaa viitteitä paitsi rasvahappojen, gluteenin ja esim. estrogeenin metabolismista myös kertoa meille paljon siitä, aiheuttaako kofeiini kehollemme ja palautumisellemme ylimääräistä rasitetta.

Kofeiinittomalle siirtymisen jälkeen oma “deep sleepin” määrä on kasvanut 50-90 minuuttiin ts. sen määrä on vähintään kolminkertaistunut, ja se jos mikä tuntuu kehon hyvinvoinnissa.

Se mikä yllätti, oli vierotusoireiden vähyys. Ehkä siinäkin loppujen lopuksi ratkaisevassa roolissa on sisäinen päättäväisyys. Päänsärky kuitenkin helpottaa pikkuhiljaa, unesta tulee jälleen virkistävää eivätkä päivät enää mene kofeiinin etäännyttämässä koomassa.

Luettuani Michael Pollanin kirjan Caffeine yhdyn vahvasti siihen ajatukseen ettei kofeiini ole pelkästään paha asia, vaan parhaimmillaan luovuutta lisäävä ja stimuloiva substanssi, silloin kun emme ole liian addiktoituneita ja käytämme sitä viisaasti sekä selektiivisissä tilanteissa, kohtuullisia määriä.

Kuvat Hannamari Rahkonen

Lähteet ja tutkimukset:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8261611

https://www.npr.org/sections/health-shots/2020/02/10/803394030/michael-pollan-explains-caffeine-cravings-and-why-you-dont-have-to-quit?t=1588165828729

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17150127

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/pienikin_maara_kofeiinia_lisaa_keskenmenoja

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8261611

https://yle.fi/uutiset/3-10554322

https://www.caffeineinformer.com/harmful-effects-of-caffeine