Kaupallinen yhteistyö Prana On ja House of Organic.

Hannamari taikoi tovi sitten kolme herkullista voimapallo-reseptiä Prana On -vegaaniproteiineista. Itse jäin koukkuun maapähkinävoipalloihin; niin helppo ja herkullinen, itselleni myös virkistävän erilainen tapa käyttää proteiinijauheita. Omassa arjessani proteiinilisät ovat läsnä lähes joka ikinen päivä, ja useimmiten ne tulee nautittua perinteiseen tapaan sheikattuna. Lähdinkin kokeilemaan Prana Onin kasviproteiinijauheita puhtaasti treenaavan ihmisen näkökulmasta: mikä on tuotteiden ravintosisältö, miten tuotteet sekoittuvat, miellyttääkö maku, kuinka monipuolinen tuotevalikoima on ja kuinka vatsa reagoi?

Herasta hamppuun

Proteiinilisät saapuivat elämääni tismalleen 13 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran eksyin kuntosalille. Viiden kilon säkki maustamatonta heraa, desilitroittain O’boyn kanssa tarjoiltuna. Omavaraisuusasteen kasvettua kävin läpi kaikki lähimarketin makuvaihtoehdot banaanista minttusuklaan kautta vaniljapäärynään. Yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne maut, jotka ovat päätyneet ostoskoriin useammin kuin kerran.

Kuntoilun muututtua tavoitteellisemmaksi mukaan tulivat munanvalkuaisproteiinit, joiden makumaailma oli lähellä täydellistä. Vegaanisen elämänvaiheen kautta ne kuitenkin jäivät ja olin uuden edessä. Tarjolla oli kirjaimellisesti pulveroitua paperia – monet kasviproteiinijauheet kun valmistetaan kuivaamalla proteiinimassa isoina levyinä, joka lopulta hienonnetaan.

Olen alusta alkaen ollut haastava tapaus kasviproteiinilisille, vatsani kun sietää vain hieman palkokasveja. Kuivatut herne- ja härkäpapujauheet ovat siis olleet no-go ja soijan kanssa emme jo ihan vastuullisuussyistä ole tulleet juttuun. Monesti soijaproteiini-isolaatit nimittäin saapuvat kansainvälisiltä markkinoilta, joissa informaatio alkuperästä on hukkunut matkanteon aikana.

Haasteellinen lähtötilanne on johtanut kymmeniin kokeiluihin chiaproteiinista hamppuun ja auringonkukansiemeniin. Matkan varrella on ollut olosuhteita, joissa lihansyöjänä olisi ollut monin verroin helpompaa – kuten Kenian sademetsäkylässä tiedemiestä leikkiessäni. Monien lihattomien vuosien jälkeen vatsani on kuitenkin aina sanoutunut näistä kokeiluista irti jo alkumetreillä. Raskaiden viidakkopäivien jälkeen täytinkin proteiinitarpeeni saksalaiselta luomutorilta ostetulla riisiproteiinilla, joka sai liitujauhonkin kuulostamaan jälkiruoalta.

Haasteista huolimatta olen kaikki proteiinipussini kunniakkaasti tyhjentänyt ja nyt voin ylpeänä julistaa itseni kokemusten kovettamaksi kasviproteiiniguruksi. Pakko kuitenkin tunnustaa, että kaikkien näiden vuosien jälkeen rimani proteiinien suhteen on matala ja makunystyräni hioutuneet kaikista karkeimpien jauheiden johdosta. En täten voi käyttökokemuksista raportoidessani luottaa pelkästään itseeni, ja kutsuinkin testitoverikseni kymmenen vuotta pelkällä heralla porskuttaneen treenaavan ystäväni.

Pitkälle on kuitenkin tultu noista ajoista, kun kasviproteiineihin tarttuivat vain itseni kaltaiset vannoutuneet vegaanihipit. Vielä viisi vuotta sitten kasviproteiinit olivat kehittymättömiä, usein pienten tuottajien valmistamia mauttomia jauhoja täynnä sitä itseään, eli proteiinia, ilman kunnollista sekoittuvuutta – puhumattakaan täydellistä aminohappokoostumusta, fermentoinnista tai entsyymeistä. Nykyään kasviproteiinien kanssa ei enää tarvitse tehdä kovinkaan montaa kompromissia.

Kuntosali on vuosien saatossa vaihtunut funktionaalisempaan harjoitteluun, mutta proteiinilisille on silti tarvetta harva se päivä. Vaikka ruokakassiin sujahtaakin aiempaa enemmän kalaa ja kananmunia – ruokavalio, jota täällä Ruotsissa trendikkäästi kutsutaan fleksitarismiksi – ovat ne omina proteiininlähteinäni edelleen niin epäsäännöllisiä, ettei niillä lähes 100 gramman päivittäistä tarvetta täytetä. En myöskään näe heraproteiinien palaavan keittiöni alalaatikkoon lähiaikoina, joten toivotan Prana Onin kaltaiset korkealaatuiset kasviproteiinilisät ilolla tervetulleiksi osaksi arkeani.

Täydellinen kasviproteiini – totta vai tarua?

Ihmiskeho tarvitsee 20 aminohappoa, joista yhtätoista se pystyy valmistamaan itse – ne ovat ei-välttämättömiä aminohappoja. Loput yhdeksän aminohappoa ovat välttämättömiä eli ne on saatava ravinnosta, sillä keho ei kykene tuottamaan niitä itse. Täydellisestä proteiinista puhuttaessa kiinnitetään huomio juuri näihin yhdeksään välttämättömään aminohappoon – täydellisen proteiinilähteen tulee sisältää kaikkia niistä.

Yleisesti ottaen eläinproteiinit ovat täydellisiä, kasviproteiineista vain osa. Monesta kasviproteiinista puuttuu yksi tai kaksi välttämätöntä aminohappoa tai jotain välttämätöntä aminohappoa on liian vähän. Toisiaan täydentäviä kasviproteiinilähteitä yhdistelemällä saadaan kuitenkin helposti aikaan täydellinen aminohappoprofiili. Prana Onin tuotteissa on tehty juuri näin.

Kun sanon Prana Onin proteiinien täyttävän kaikki täydellisen proteiinivalmisteen kriteerit, en valehtele. Hannamarin Prana Onin kallioperustaksi ristimä Power Plant -proteiinijauhe on nimittäin juuri sitä: kivenkova sekoitus kaikkea tarpeellista. Power Plantiin on mahdutettu 18 aminohappoa, myös kaikki yhdeksän välttämätöntä ja kaikki kolme BCAA-happoa, eli aminohappoprofiili hipoo täydellistä. Ainoastaan luonnossa yleiset asparagiini ja glutamiinihappo ovat jääneet pakasta pois.

Kattava aminohappoprofiili on saatu aikaan yhdistämällä kaikkia välttämättömiä aminohappoja sisältäviä herne- ja riisiproteiineja sekä seuraavaksi superfoodiksi povattua Sacha Inchi -proteiinia. Aminohappoprofiilia on parannettu lisäämällä niitä välttämättömiä aminohappoja, joita käytetyissä proteiininlähteissä on vähiten. Paleoruokavaliota noudattaville tarkoitetussa Primal Proteinissa riisiproteiini on korvattu kaikki välttämättömät aminohapot sisältävällä chialla sekä artisokalla. Phyto Fire -proteiinissa ei ole yhtä kattava aminohappoprofiili, mutta tätä on paikattu joukolla metaboliatasoja nostattavia tehoaineita.

Aminohappoprofiili ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Välttämättömien aminohappojen lisäksi tulee tarkastella ruoansulatusta: kuinka proteiininlähde pilkkoutuu ja imeytyy kehossamme. On kehitetty monia erilaisia tapoja arvottaa proteiinilähteen laatua, mutta vain parhaimmissa otetaan huomioon sekä aminohappoprofiili että biosaatavuus. Aiemmin käytettiin yleisesti proteiininlähteen biologista arvoa, joka kertoo kuinka tehokkaasti proteiininlähde parhaimmillaan hyödynnetään kehossa. Se ei kuitenkaan ota huomioon ruoansulatuksellisia tekijöitä, eikä täten ole kovinkaan tarkka.

Nykyään suosituin ja käytetyin arvotusmenetelmä on PDCAAS-arvo eli proteiinin sulamiseen ja imeytyvyyteen liittyvillä tekijöillä korjattu aminohappoarvo, joka painottaa proteiininlähteen rajoittavien välttämättömien aminohappojen määrää sekä niiden imeytymistä. Kasviproteiineista ainoastaan soijaproteiini saa korkeimman PDCAAS-arvon 1, yhdessä heran, kananmunan ja kaseiinin kanssa. Naudanlihan PDCAAS-arvo on 0.92, herneproteiinin 0.89, Sacha Inchin 0.87, mustapapujen 0.75, chian 0.6 ja riisiproteiinin alle 0.5.

Myös PDCAAS-menetelmässä on omat ongelmansa, sillä muiden arvotusmenetelmien tapaan se ei ota huomioon aminohappojen hyödyntämistä kehon normaaliflooran toimesta. Ilman suolistomme mikrobeja ulosteeseen päätyvä aminohappojen määrä olisi suurempi ja täten niiden käyttöaste kehomme omien solujen toimesta arvioitua pienempi. PDCAAS ei myöskään ota huomioon antiravinteita, jotka etenkin kasviproteiinien kohdalla vaikuttavat niiden sulavuuteen ja aminohappojen biosaatavuuteen.

Prana On on ottanut kasviproteiinien huonomman sulavuuden ja imeytyvyyden tosissaan. Idätyksellä ja fermentoinnilla on parannettu kasviproteiinien sulavuutta, biosaatavuutta ja aminohappoprofiilia. Esimerkiksi riisiproteiinin kohdalla idättäminen nostattaa sen muutoin alhaista lysiinipitoisuutta. Tämän lisäksi kaikissa Prana Onin proteiinilisissä on mukana papaijasta saatavaa papaiinia sekä ananaskasveista saatavaa bromelaiinia, jotka molemmat hajottavat proteiineja ja avittavat täten ruoansulatusta. Vatsaa hellitään lisäksi Bacillus coagulans -probiootilla ja pellavansiemenjauheella.

Tuoteperhe tavoitteellisille

Prana Onin tuoteperhe on tavoitteellisemmankin kehonrakentajan kannalta täydellinen – erikoistuotteiden puutteesta vegaanipuolelle siirtyminen ei siis jää kiinni. Power Plant -perusproteiinin lisäksi valikoimasta löytyvät spesiaaliproteiinit, BCAA-aminohappojauhe, massanlisäyspulverit sekä kehonhuoltoon suunnitellut viher- ja vitamiinijauheet.

Erikoisproteiineja edustavista proteiineista omaan kokeiluumme päätyi Phyto Fire Protein, joka on kehitetty painonhallintaan, metaboliatasojen nostattamiseen sekä rasvanpolton maksimointiin. Vaikuttavina aineina ovat muun muassa piristävät ja aktivoivat raakakahvi sekä matcha, rasva-aineenvaihdunnassa vaikuttavat inositoli, asetyyli-l-karnitiini ja koliini sekä mielialaa ja kognitiivista suorituskykyä parantava teaniini. Hyvien yöunien takaamiseksi Phyto Firea kannattaa käyttää vain ennen aamu- tai päivätreenejä – itse en tätä aktivoivaa vaikutusta ottanut kovin tosissani ja ensimmäinen yö menikin valvoen.

Toinen erikoisproteiini, Primal Protein, on nimensä mukaisesti kohdistettu erityisesti paleoruokavaliota noudattaville, ja paleoproteiinien lisäksi tuote on ladattu paleoraaka-aineilla kuten reishillä, macalla, yaconilla, kurpitsansiemenillä, mesquitella, kalella, lukumalla sekä nokkosella.

Valikoimasta löytyy myös BCAA-aminohappolisä, Intra Strength, joka on tarkoitettu nautittavaksi treenin aikana ja lepopäivinä. BCAA-valmisteet eli haaraketjuisia aminohappoja (leusiini, isoleusiini ja valiini) sisältävät lisät ovat etenkin kehonrakentajien ja voimaharjoittelijoiden suosiossa – ovathan kyseiset kolme aminohappoa lihastemme yleisimpiä rakennuspalikoita.

BCAA-valmisteet ovat kiisteltyjä, mutta moni kokee niiden nopeuttavan lihasten kasvua. Käyttäjät hakevat niiltä myös lisätehoa ja jaksamista pitkien, raskaiden treenien aikana sekä nopeampaa palautumista näiden jälkeen. Tätä vaikutusta Prana Onin tuotteessa on avitettu elektrolyyttirikkaalla kookosvedellä, C-vitamiinipitoisella camu camulla, nitraattipitoisella punajuurijauheella sekä B6- ja B12-vitamiineilla. BCAA-aminohappoja löytyy toki myös Prana Onin muista proteiinituotteista, ja jollei tarkoituksena ole kasvattaa kunnolla lihasta, kannattaa rahansa mieluummin laittaa esimerkiksi Power Plant -proteiiniin. BCAA-valmisteita voi miettiä esimerkiksi paasto- ja dieettiharjoittelun aikana, jolloin niillä varmistetaan lihaksille tärkeiden aminohappojen saanti ja keskitetään keho polttamaan rasvaa.

Massanlisäykseen tarkoitettu gaineri löytyy valikoimasta nimellä Natural Mass. Se on sekoitus vegaanisia proteiineja, aminohappoja, hiilihydraattia, kreatiinia sekä entsyymejä ja se sopii bulkkauksen lisäksi ateriankorvikkeeksi. PWO eli pre-workout-tuotteena Prana Onilla on tarjota Pure Boost -niminen tehopakkaus täynnä luonnon tehoaineita ginsengistä yerba mateen, macaan ja ginkgoon.

Kehonhuoltoon, immuunipuolustuksen ja aineenvaihdunnan aktivoimiseen sekä vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin turvaamiseen Prana On on puolestaan kehittänyt Super Greens sekä Multi Force -tuotteet. Super Greens on perinteisempi viherjauhe täynnä spirulinaa, klorellaa, alfalfaa, vehnän- ja ohranorasta sekä entsyymejä, ja Multi Force puolestaan vitamiini- ja kivennäisainepommi täynnä camu camua, inkivääriä, yaconia, kelp-levää, nokkosta, ruusunmarjaa, punaisia marjoja, viherjauheita sekä pro- ja prebiootteja.

Käyttökokemus x 2

Kuten aiemmin kerroin, olen kasviproteiinien suhteen monessa liemessä keitetty. Tieteellinen mieleni ei täten saanut rauhaa ennen kuin koeasetelma oli tasapainotettu treenaavalla ystävälläni, jonka sheikkeriin kasviproteiinit eivät ole ikinä päätyneet.

Lähtökohtamme erosivat siten, että itselleni proteiinilisissä tärkeintä on niiden sekoittuvuus ja vatsaystävällisyys, heroihin ja niiden makumaailmaan tottuneelle ystävälleni puolestaan sekoittuvuuden lisäksi maku. Power Plant -proteiineista testasimme Vanilla Creme, Coconut Milk ja Original-maut, Phyto Fire -proteiineista White Chocolate -maun (tällä hetkellä saatavilla vain Super Berry) ja Intra Strength -BCAA-lisistä Coconut Ice -maun.

Ensimmäisenä tuotteet joutuivat liukenemishaasteeseen. Siitä kaikki testatut tuotteet suoriutuivat leikiten. Vain muutamana kokeilukerroista sekoittuminen jäi askeleen optimaalisesta, kun sheikkerin nurkkaan koteloitui jauhepaakku. Ajelehtivia ja vapaana leijuvia klimppejä ei sheikkeihin jäänyt kertaakaan – tulos, joka ei kasviproteiinien kohdalla ole itsestäänselvyys.

Vaikka sekoittuvuus onkin vegaaniproteiinien parhaimmistoa, tarkoittaako se samalla sulavaa suutuntumaa? Ei täydellisesti. Moniin muihin kasviproteiineihin verrattuna Prana Onin tuotteet ovat samettia, mutta ei juodessa pieneltä jauhoiselta tunteelta silti voi välttyä. Tämä on asia, jonka kanssa kasviproteiinilisiä nauttivan tulee ilmeisesti elää. Hetken järkeiltyäni päädyin siihen, ettei kasviproteiineilta edes tule odottaa samaa kuin heralta – onhan hera alunperin ollut osa nestettä. Ystäväni oli kuitenkin vakuuttunut sekä tuotteiden sekoittuvuudesta että suutuntumasta; hän kun oli kauhulla odottanut hampaissa narskuvaa hiekkaa.

Prana Onin proteiineja markkinoidaan aitoon maukkuuteen vedoten, ja makua niistä toden totta löytyy. Keinotekoisia makuaineita ei ole käytetty, ja tuotteet maistuvat juuri siltä, miltä lupaavat: valkosuklaassa maistuu valkosuklaa, kookoksessa kookos. Maut ovat erittäin intensiivisiä, ja karvalakkiproteiineihin tottuneelle ne voivat olla jopa hieman liikaa.

Heraproteiinien mielikuvituksellisiin, monen mielestä jopa keinotekoisiin makuihin tottuneen ystäväni suuhun Prana Onin tuotteet sopivat kuitenkin heti. Nyt hän sanoo ymmärtävänsä, mitä luonnollinen maku tarkoittaa. Tosin itseni tavoin hän huomauttaa, että tuotteet ovat erittäin makeita. Huomasin hieman miedompaa Vanilla Creme -proteiinia maistellessani, että kookoksenkukkanektarilla ja stevialla saadaan hyvin proteiinien oma maku piiloon – Vanilla Cremessä herneproteiinin ominaismaku nimittäin tulee hieman muita tuotteita enemmän läpi. Seuraavaksi testiin päätyy Himalayan Salted Caramel, jonka suolaisuuden kerrotaan taittavan makeutta juuri sopivasti.

Testituotteistamme tykkäsin kuitenkin eniten originaalista sen monikäyttöisyyden vuoksi, ystäväni puolestaan White Chocolatesta. Vaikka itse testasimme tuotteet kuntosalimeiningillä eli kraanaveteen blendattuna, näkisin Prana Onin tuotteiden intensiividyydestään ja makeudestaan johtuen olevan vielä enemmän kotonaan raikkaista hedelmistä tehtyjen smoothieiden joukossa.

Prana On -kokeilupäivien jälkeen vatsani ei ole esittänyt minkäänlaisia vastalauseita, joten uskon fermentoinnin, idätyksen ja entsyymilisäysten todella auttavan. Kaikista halvimmissa ja pienissä erissä käsityönä valmistetuissa kasviproteiinijauheissa proteiinin erottaminen muista ainesosista on usein hieman vaillinaista, joka saattaa ilmetä imeytymisongelmina ja vatsavaivoina. Prana Onilla nämä ongelmat on kuitenkin otettu tosissaan, ja minä kiitän. Prana Onin tuotteet lunastavatkin oikeutetusti paikkansa treenielämässämme: ystävälläni erityisesti herkkupäivien proteiinilisänä, itselläni perusproteiinina. Selvää nimittäin on, ettei Prana Onia laadukkaampia vegaaniproteiineja markkinoilla ole tarjolla.

Kuvat Hannamari Rahkonen