Kuten taisinkin täällä aiemmin sivuta, olin lokakuun alun kunnon flunssassa ja jouduin pitämään kahden viikon tauon liikkumisesta. Olotila oli niin kurja, etten kyennyt kuin makaamaan sohvalla aivan reporankana kuumemittarin hilatessa lukemia ylöspäin. Sanomattakin selvää, että erään e-kirjan kirjoitus jäi jälkeen (samoin kuin muut työt). Jatkoin kirjoittamista heti, kun järki alkoi taas leikata. Harmi vain, että suoritin hommaa temmolla, joka sai hartiani ja niskani totaaliseen lukkoon. Hartia-alue on tällä hetkellä kuin painava ja kova kivireki, jonka vuoksi sain kylään myös kireystilasta johtuvan migreenin. Olin jo ehtinyt unohtaa miten tuskallinen tila migreeni on. Viime päivinä ei ole ollut itku kaukana.

Kokeilin hellittää kireyksiä liikunnalla, venyttelyllä, piikkimatolla, niskalle muotoillulla piikkityynyllä ja foamrollerilla. Pidin myös tietokonevapaata ja sivelin selän täyteen Weledan arnica-öljyä. Nollatulos! Siinä vaiheessa, kun pelkkä hartian hipaiseminen sattui, oli aika ottaa suora SOS-puhelu hierojana toimivalle äidilleni.

Tuntui, että minua kurotaan sisältäpäin kasaan eikä tämä ollut valitettavasti vain tunne. Marssin eilen illalla äidin hierontapenkkiin ja ulvoin tuskasta jo ensimmäisen vedon aikana. Minulla on todella korkea kipukynnys, mutta tällä kertaa oli pyydettävä taukoa kohdassa jos toisessakin.

Puolitoista tuntia kestäneen hieronnan jälkeen tuntui, että veri alkoi kiertää hieman paremmin ja hartia-alue oli hitusen enemmän auki. Niska ja kallonpohja jäi hyvästä käsittelystä huolimatta edelleen järkyttävään jumiin, sillä jännitykset eivät vain kertakaikkiaan tuntuneet löysäävän. Tiedossa on ainakin viisi uusintakäsittelyä kahden päivän välein. Ainoa lohdutus kivuliaan hieronnan lomassa oli kuulla äitini sanovan, että ei täällä kaikki ole vain lihasjumia, vaan selkään on tullut selkeästi myös lihasta. Jes! Kahden viikon pakkolepoa edeltävä treeni ja ruoka eivät siis ole menneet hukkaan!

Tästä ihanasta oranssista Foamrollerista on tullut hyvin rakas ystäväni, pakkaan pötkylän mukaan myös viikonlopun messuille. En saanut tehdä vielä eilen illalla hieronnan jälkeen kehonhuoltoa, mutta tänään olen jo rullaillut menemään. Hartiat tuntuivat aamulla jäykiltä (ts. siltä, että jos istahdankin tietokoneelle, ne vääntyvät samanlaiselle mutkalle kuin aiemmin), mutta jo kevyt rullailu auttoi. Nyt kun pahin jumi on saatu eliminoitua, toimii liike parhaana lääkkeenä. Foamroller ja piikkipallo, I´m only yours and yours only.

Vaikka tässä kaikessa on kysymyksessä tavallaan vain vahinko (joka tuli vieläpä maailman huonoimpaan aikaan), voin vannoa, että muistan jatkossa varata aikaa asioille, joilla tällaiset tuskakohtaukset ehkäistään. Siksi puhelimeni kalenteri muistuttaa minua joka ilta kehonhuollosta. Tämä kokemus toimikoon itselleni muistutuksena myös siitä, että flunssan jälkeen ei lähdetä tekemään kaikkia maailman asioita valmiiksi (vaikka olisi kuinka yrittäjä) tai kuormiteta kehoa yhtäkkiä kovalla treenillä. Puhumattakaan nyt siitä, että uppoutuisi tietokoneelle näpyttelemään liian pitkiksi ajoiksi kerrallaan.