Täällä kotipuolessa on ollut aikaa muistella pikaista Helsingin visiittiä ja haaveilla siitä että täällä Napapiirillä olisi jotain Helsingin kahviloiden veroista.

Minulla oli reissussa suurimmaksi osaksi työmiittejä, mutta olimme varanneet Tuomaksen kanssa yhden yhteisen vapaapäivän ei minkään tekemiselle, eli kahviloille, kirpputoreille sekä sisustusputiikeille. Ainoa varsinainen suunnitelmamme koski Cafe Kokossa vierailua, josta olimme lukeneet ja kuulleet hyvää monesta suunnasta.

Cafe Kokko sijaitsee Katajanokalla osoitteessa Kanavaranta 7 B. Vanhan talon tiiliseinät kätkivät sisäänsä portaikon, jonka rappusia noustessa odotukset nousivat samaa tahtia sykkeen kanssa. Tilan aukeni eteemme avarana ja monimuotoisena, olisin voinut vain kierrellä katsellen tuota tilaa ensimmäiset puoli tuntia. Kokeilla tiiliseinien tuntua ja katsoa miten vaneritiski on rakennettu. Sisustuselementit sopivat yhteen saumattomasti ja vanhojen huonekalujen tuunaamista rakastavana ihmisenä olin innostunut tästä teollisuushenkisestä kokonaisuudesta.

Tiivistä mustaa, kylläistä tiiliseinää ja lämmintä puuta, kaikki elementtejä joita löytyy myös meidän kotoamme. Kahvilassa oli sopiva yhdistelmä puhdasta luonnonvaloa ja tiilirakennuksen hämyä enkä voinut ajatella, että kunpa saisin viettää toimistopäiviäni tällaisessa miljöössä.

Kahvi on yksi Cafe Kokon vetovoimaisimmista yksityiskohdista. On erittäin harvoja asioita, joista tulen ihan tosi tosi vihaiseksi, huono kahvi kuuluu niihin asioihin.

Olemme tehneet kotosalla kahvimme jo vuosien ajan Aeropressillä ja voin sanoa, että tajunnanräjäyttäviin kahvielämyksiin tottuneella ihmisellä paikallisiin kahviloihin meno masentaa jo valmiiksi ala-arvoisen mustan lirun vuoksi. Ymmärtäkää minua, olen Rovaniemeltä — ei täältä saa oikeasti hyvää kahvia yhdestäkään kahvilasta (ainoastaan kahvikauppa Mandragorasta, mutta se ei ole kahvila, jonne voi mennä pitämään toimistoa).

Olen kirjoittanut kahviin liittyvästä intohimostani ennenkin, siitä että mieluummin vähän ja kalliimpaa priimaa kuin paljon ja edullista kuraa. Haemme kahvipapumme täällä Rovaniemellä edellä mainitusta kahvikaupasta, jossa myydään lempikahviksemme muodostunutta erittäin pehmeää ja tummapaahtoista Amigoa.

Siinä on jotain spesiaalia, kun astut sisään kahvikauppaan, joka tuoksuu vastajauhetuille kahvipavuille sekä suklaalle. Ostat pussillisen tuoreita kahvipapuja, kuulet seikkaperäisesti mistä ne ovat tulleet, saat vinkkejä aina vain paremman kahvin valmistamiseksi ja voit jauhatuttaa valitsemasi pavut haluamaasi karkeuteen. Pikkuputiikit ovat pikkukaupungissa enemmän kuin tärkeitä. Kirjoitin jokin aika sitten artikkelin Kotikahvilan ABC, siinä on hyvin tiivistettynä perusajatuksia kaikille kahvin ystäville.

Meinasin tipahtaa penkiltäni, kun näin että Cafe Kokossa valmistetaan kahvi ihan kuin meillä kotonakin. Olisin voinut katsella sitä kahvinvalmistamista loputtomiin. Sitä kun tiskin takana työskennellyt parrakas mies mittasi kahvinpurut Aeropressiin, sekoitti kuumana höyryävän veden sinne sekaan, sekoitti ja otti aikaa siitä kuinka kauan kahvi seisoo laitteessa kuuman veden kanssa ennen sen alaspainamista.

Saatan olla yksinkertainen, mutta tämä oli suoranaista hunajaa silmilleni, elämys. Se oli sellainen hetki, jolloin tajusin että on olemassa samanlaisia hifistelijöitä kuin mekin — ja vielä roppakaupalla taitavampia, sellaisia joilta haluaisi oppia lisää. Ne on niitä tyyppejä, joihin törmää aika harvoin täällä pohjoisessa ja joita jää ehkä siksi katselemaan muualla.

Olen aika suurpiirteinen ihminen, mutta tietyissä asioissa rakastan hifistelyä: kahvi, kamerat ja urheiluvälineet. Kahvisydämeni jäi Cafe Kokkoon.

Cafe Kokon listoilla oli myös muutamia tuorepuristettuja mehuja sekä smoothieita. Itse otin raikkaan omenaa, porkkanaa ja limeä sisältävän mehun, Tuomas puolestaan valitsi vihersmoothien — molemmat olivat oikein hyviä, ehkä smoothieen olisi toivonut olevan hieman reilumman kokoinen. Lista oli pidetty yksinkertaisena niin valikoiman kuin sisällönkin puolesta, taikapöllyt on jätetty tästä kahvilasta jonnekin muulle paikalle.

Istuimme rauhassa kahvilla ja maistelimme myös talon voileivät. Voileipähän kuuluu tunnetusti kaikkiin kodin ulkopuolella tapahtuviin retkiin, joten valitsin lapsuuden kaihoissa itselleni juustovoileivän ja Tuomas otti tomaatti-avokado-leivän — molemmissa oli oikeaa voita, herraparatkoon! Pienet asiat merkkaavat niin paljon ja Kokossa yksityiskohdista on pidetty kiinni. Raakakakku oli parhainta mitä olen koskaan syönyt, suosittelen maistamaan valikoimissa olevaa pähkinätöntä suklaa-vadelmakakkua.

Kiitos Cafe Kokko tästä elämyksestä, ei anneta näiden välissämme olevien 828 kilometrin haitata — tullaan pian uudestaan.