Vuoden 2017 työarki on startannut vauhdilla, kasvu on suorastaan räjähtänyt käsiin ja toimintaan on tullut aika ottaa itseni lisäksi mukaan muitakin ammattilaisia. Yritystoiminta tarjoaa kiehtovan työskentelykentän, jossa on hienoa toteuttaa uusia projekteja päivästä toiseen. Kyllästymistä ei tarvitse pelätä, koska vaihtelua on riittävästi ja jokainen projekti omanlaisensa suunniteltava sekä toteutettava.

Viime kuukausina näkymättömän työn hoitaminen on vienyt leijonanosan allekirjoittaneen ajasta ja varsinainen blogissa näkyvä sisällöntuotto on ollut rauhallisemmalla tolalla – tähän asiaan tulee onneksi muutos maaliskuun aikana, kun minun ei tarvitse enää revetä kymmeneen eri suuntaan. On ollut aika alkaa delegoimaan hommia muille ja jättää omalle työlistalle vain ne tärkeimmät ja mielekkäimmät jutut.

Rehellisesti sanottuna en tiedä mitään parempaa juuri nyt, aikataulu kun on ollut aivan liian tiukilla viime syksystä saakka. Haluan työn olevan mukavaa, mutta kasvu tuo automaattisesti mukanaan sellaista työsälää, joka ei ole niin kivaa. Itse asiassa tuo sälä on ajoittain erittäin stressaavaa, kun paletilla riittäisi samanaikaisesti sitä oikeaakin työtä viidelle kädelle. Työmotivaation ja innostuksen osalta on ollut aika surullistakin huomata, että ajatuksia ja ideoita riittää enemmän kuin tunteja vuorokaudessa. Tai oikeastaan tuntejakin riittäisi, mutta haluan olla työnarkin sijasta ihminen, jolla on muutakin elämää. Tämä asia on työhyvinvointini perusta, josta pidän kiinni nyt ja tulevaisuudessa.

Energiaa on alkanut pikkuhiljaa vapautua asioihin, joihin tarttuminen on odottanut tekijäänsä. Tervetuloa uudenlainen kasvun kausi, jossa on energiaa suunnitella muitakin juttuja kuin sitä miten selviän taas yhdestä työpäivästä. Kuluvan vuoden työtavoitteeni liittyvät hyvin paljon käytännön erinomaiseen soljumiseen, liikkuvan työpisteen mahdollisuuksiin, aikataulutukseen ja kaikenlaisen säädön minimoimiseen. Niihin liittyvät myös alle listaamani kuusi juttua, toivon mukaan niistä on iloa kanssayrittäjälle tai yrittäjyyttä suunnitteleville siellä ruudun toisella puolella.

Toimivampi kotitoimisto. Kotitoimisto kaipaa uutta ilmettä kaikista kipeimmin ja muutosprojektista on tulossa juttua bloginkin puolelle, kunhan suunnitelmat saadaan tulille. Haaveilen valkoisesta jättimäisestä ja marokkolaisesta Kilim-matosta (joka on loppu suurin piirtein Euroopan jokaiselta jälleenmyyjältä), riippukeinusta, sähkösäädettävästä työpöydästä, korkkipäällysteisistä jakkaroista ja kauniista sekä toimivista hyllyistä työtarvikkeille. Viime kuukausien realismia ovat olleet kaapit, joiden päällys on täynnä kaappiin mahtumattomia ja työssäni välttämättömiä tavaroita. En nauti moisesta hullunmyllystä, tarvitsen selkeyttä, mutta arvaattekin; ei ole ollut aikaa. Organisoinnille on tarvetta, siksi tilaan työarkeeni hillittömän hyvän järjestyksen ja kevyen konmarituksen helmikuun aikana!

Enemmän etätyöpäiviä. Nautin kotona työskentelystä, mutta taustatiimin kasvaessa on kieltämättä huippua alkaa pitämään viikkopalavereita muualla kuin kotona. Välillä seinät kaatuvat päälle ja sehän nyt on selvää, että lomamoodin saavuttaakseen on suunnattava nenä ainakin aluksi johonkin muualle. Viikkopalaveritraditio on jo aloitettu varhaisella hotelliaamiaisella ja voin kertoa töidenkin sujuvan muussa ympäristössä paremmalla draivilla. Kotiin on aivan liian helppoa jäädä, kun töitä tekee yksin, mutta kun tiimi on edes yhden ihmisen verran isompi, tekee mieli poistua neljän seinän sisältä paljon enemmän. Kun saan jatkossa keskittyä omaan pääosaamiseeni yrittäjien klassisen kaiken hoitamisen sijaan, on helpompi tehdä itselle tarkempi työaikataulu ja säätää jokaiselle viikolle etätyöpäiviä. Rollon kahvilat, Rahkonen on valmis valloittamaan lounaslistanne ja soffanne!

Delegoiminen. Tämä osa-alue ei ole kaikille yrittäjille helppoa ja uskon, että itsellänikin on työtehtävien vasta muotoutuessa totuttelemista siihen, että yhtäkkiä voinkin pyytää apua. Vaikka delegoiminen helpottaa omaa työkuormaa, onhan se hassua, että yhtäkkiä ei tarvitsekaan tehdä kaikkea yksin. Pitää osata pyytää apua, sen oppiminen on yksi vuoden tavoitteistani. Toinen juttu on itselle itsestäänselvien asioiden hoitamisen opettaminen – täytyy ensin tehdä lista siitä mitä kaikkea tämä yrittäjän arki sisältääkään, jotta voi opettaa asiaa toiselle.

Konsultointi ja kouluttautuminen. Aloitin toissa vuonna aktiivisen itseni kouluttamisen erilaisten alaani liittyvien kurssien välityksellä ja se on vienyt enemmän eteenpäin kuin ehkä mikään muu asia. Viime syksynä aloitin valokuvaajan opinnot, jotka jatkuvat kevääseen 2018 saakka. Kaikki verkossa tapahtuva vaikuttaminen menee niin vauhdilla eteenpäin, ettei mukana pysy, ellei ole aktiivinen ja ole valmis kouluttamaan itseään säännöllisesti. Uuden oppiminen toimii ainakin itselleni lisäksi voimakkaana motivaatioboosterina ja keinona tavata muita samanhenkisiä ihmisiä.

Ammattilaisten kanssa työskentely. Jos kuluneet vuodet yrittäjänä ovat jotain opettaneet, niin sen, että ammattilaisten palkkaaminen on yksi tärkeimmistä ja fiksuimmista asioista, jonka voi tehdä! Ei väliä miten kallis asia jokin on, vaan miten paljon se tuottaa yrityksellesi lisäarvoa. Ammattilaisilla riittää näyttöä edellisistä projekteista ja näkemystä siitä mitkä toimet ovat juuri omalle yritystoiminnallesi hyviä vaihtoehtoja. Sanomattakin selvää, että kokeneiden ammattilaisten työ on laitaa lukien kalliimpaa kuin naapurin koodausta harrastelevan Penan, mutta hommat tulevat taatusti tehtyä ja varsinaiset investoinnit tulevat jotakin kautta takaisin (olettaen, että yritystoiminnassa on muuten rotia, eli jatkuvuutta ja intohimoa tehdä sitä mitä tekee). Varsinkin digimaailmassa pitää olla rohkeutta laittaa pennosia kehitykseen sen sijaan, että junnaisi paikallaan ihan kivassa tilanteessa – harrastelulla kun ei kukaan elä.

Sähköinen kirjanpito. Viisivuotinen kuittisamba tuli vihdoin päätökseen, kun aloin tammikuun alkupäivinä selvittää sähköisen kirjanpidon vaihtoehtoja. Moni ystäväni suositteli E-taskua, joka on osoittautunut superkäteväksi apuvälineeksi yrittäjän arkeen. Ei enää pöytiä täynnä kuitteja tai loppuvuonna pohjattomalta tuntuvaa uintia hillittömän paperimeren keskellä. Johan oli aikakin siirtyä 2010-luvulle tämänkin osalta.