Aloitin keton heinäkuussa 2017. Noin vuoden ketoiltuani aloin kiinnittää huomiota omassa Ketokuiskaajat -ryhmässäni olevien ihmisten havaintoihin oireista, joita kutsutaan erilaisissa foorumeissa mm. ‘keto rashiksi’.

Minua alkoi erityisesti kiinnostamaan se, mistä nämä oireet tulevat ja miksi ne ovat toisilla niin vahvoja, kun taas joillain niitä ei juurikaan ole? Miksi ne alkavat ja jopa voimistuvat usein ketolla? Tässä ei oikein tuntunut olevan mitään logiikkaa.

Aikani asiaa pyöriteltyäni (lähinnä anekdoottien pohjalta ja omien asiakkaideni kanssa), havaitsin että nämä oireet tulivat pääsääntöisesti niille, joiden ketoruokavalio sisälsi paljon siemeniä, pähkinöitä, lehtikaalia ja pinaattia sekä mantelia. Kaikkea sellaista mitä pidämme nykyihmiselle terveellisenä ja suositeltavana ja mikä parasta, ne sopivat hyvin keton makroihin.

Koska olen mieleltäni tutkija, tämä kiinnosti niin paljon että sitä oli tutkittava lisää. Tutkimusmatkallani kuulin (nyt oikeastaan vasta toista kertaa) oksalaateista – kasviperäisistä kristalleista, jotka voivat vaurioittaa kehoa vakavasti sekä isoina määrinä jopa tappaa.

Olen itse mm. oksalaattien välttämisen takia tällä hetkellä 90% KETO AF ruokavaliolla (eläinrasvaan pohjautuvalla ketogeenisella). Karnivoredieetti, joka perustuu joko kokonaan tai osittaiseen eläinpohjaisten rasvojen ja proteiinin päivittäiseen käyttöön on itselläni erittäin toimiva ja korostan, että se ei välttämättä ole “korkeaproteiini”dieetti, vaan mukana on paljon nimenomaan eläinperäisiä rasvoja (voi, kananmuna, juustot jne).

Syön silloin tällöin myös puhdasta valkoista riisiä. En vihaa kasviksia, vaikken niistä erityisesti pidäkään. En ajattele etteikö niillä olisi paikkansa myös ihmisen ruokavaliossa, kohtuudella ja täsmällisesti valittuna – täydentävinä kenties.

Jos itse epäilet, että sinulla voisi olla ruokavaliossa liikaa oksalaatteja, mikä estää kokeilemasta helpottuisivatko oireet niiden syöntiä vähentämällä? Oksalaattien pois jättäminen ruokavaliosta johtaa usein myös painon alenemiseen, jos se on ketolla jostain syystä pysähtynyt (ja sitä on liikaa).

Miten on mahdollista, että olemme syöneet rikasta kasvisruokavaliota viimeiset 10 vuotta ja käyneet läpi valtavan superfood- ja raakaruokaboomin eikä juuri kukaan ole maininnut oksalaatteja?

Kyseessä on luonnollinen molekyyli, joka reagoi elektronien (elektrolyyttien) kanssa (natrium, kalsium, kalium, magnesium) ja muodostaa pieniä erimuotoisia nano- ja mikrokristalleja, jotka ovat toksisia keholle. Toisin sanoen, kun jokin mineraali kiinnittyy tähän molekyyliin, siitä tule oksalaatti.

Varastoituessaan kehon eri kohtiin ne aiheuttavat paikallisia sekä systemaattisia oireita kuten pian näemme. Tunnetuin oksalaatti on kalsiumoksalaatti, joka aiheuttaa mm. munuaiskiviä. Kalsiumoksalaatti on siitä mielenkiintoinen, että sen muoto on usein piikikäs, kristallinen ja jopa veitsen muotoinen. Sellainen muoto on omiaan repimään kehon herkkää kudosta.

Oksaalihappo on siis itse asiassa täysin luonnollinen aine, jota oma kehommekin tuottaa ja esimerkiksi C-vitamiini muuntuu helposti oksalaattikristalleiksi, samoin isot määrät kollageenia ja aminohappoja, esim. glysiini.

Kasvit valmistavat sitä erilaisia määriä ja se voi olla osa kasvin omaa, tehokasta puolustusjärjestelmää, jonka tarkoituksena on aiheuttaa kasvia ravinnokseen käyttävälle niin ikävät oltavat, että sitä ei tee mieli syödä. Hyvin yksinkertaista siis. Kasvi ei pääse pakoon, joten se kehittää myrkkyä selviytyäkseen. Tämä on siis kasvien selviytymisstrategia.

Vaikka korkeaoksalaattipitoisista kasviksista on usein mitattavissa korkeita mineraalipitoisuuksia, ne eivät ole aina ihmiselle imeytyvässä muodossa mukana tulevien kasvien omien suoja-aineiden takia.

Nk. “esi-oksalaatti” hakee kehosta kalsiumia, magnesiumia ja muita mineraaleja kiinnittyäkseen niihin ja molekyyli nappaa ne sieltä, mistä niitä helpoimmin irtoaa; verestä, soluista, kudoksista ja tietenkin luontaisesta mineraalivarastostamme, luustosta.

Sen sijaan kalsiumpitoinen pinaatti onkin jo valmiiksi oksalaattimuotoisena, jolloin ravinteen (kalsiumin) sijaan se onkin välittömästi toksinen keholle. Tiedätte sen tunteen, kun pinaattia syödessä suuhun tulee sellainen hiukan hiekkainen tunne? Se on sitä oksalaattia, karheaa ja toksista.

Oksalaattipitoisten ruokien imeytyminen alkaa suolistosta. Vesiliukoisiin mineraaleihin sitoutuneet oksalaatit jatkavat helposti matkaansa kehossa, mutta erityisesti kalsiumiin ja magnesiumiin sitoutuneet jäävät suolistoon (koska eivät pääse seinämän läpi) myöhemmin eliminoitaviksi. Oireiden kannalta kehoon tulevien syötävien oksalaattien määrällä on merkitystä.

Oksalaattien toksisuudesta ja niiden vaikutuksesta terveyteen on tiedetty jo 1700 -luvulla, mutta vuoden 1940 jälkeen aktiivinen valistaminen niiden mahdollisista haitoista on lopetettu. Sen sijaan meille uskotellaan, että kaikkia kasviksia voi syödä valtavia määriä turvallisesti ja kaikkea vihreää voi esimerkiksi mehustaa ilman ongelmia.

Olen itse hyvä esimerkki vegaanista joka vielä 6 vuotta sitten mehusti päivittäin jotakuinkin 2000 mg oksalaatteja pelkästään aamusmoothiessa. Luojan kiitos olen allerginen mantelille, joten olen todennäköisesti elossa sen ansiosta. Sanon tämän hiukan kieli poskessa, vaikka olenkin suhteellisen kauhistunut ymmärrettyäni kuinka paljon ihmiset saavat oksalaatteja pelkästään nk. terveysjuomissa ja mehuissa.

Niitä on kumuloitunut kehoon liikaa. Ne alkavat vaikuttaa terveyteen ja toimintakykyyn.

Keho eliminoi oksalaatteja pääsääntöisesti munuaisten kautta, ainakin silloin kun ne toimivat normaalisti. Jos munuaisten toiminta on erilaisista syistä (esim. paradoksaalisesti liiallisten oksalaattien tähden) heikentynyt keho alkaa varastoimaan niitä muualle kudoksiin ja vapauttaa niitä pikku hiljaa ihon, silmien, korvien ja nenän kautta.

Vasta kun syötävien oksalaattien määrä alenee keho vapauttaa niitä kudoksista ja ne päätyvät verenkiertoon ja munuaisten avulla eliminoitavaksi. Eräitä merkkejä liiallisista oksalaateista on esimerkiksi silmien voimakas rähmiminen, nenän sisäpinnan karstoittuminen ja haavaisuus sekä korvien voimakas vaikkuuntuminen.

Oksalaatit vaikuttavat myös voimakkaasti sisärauhasten toimintaan ja niiden eritykseen (mm. virtsaamisen lisääntynyt tarve samoin kuin samea virtsa saattaa merkitä kristallien läsnäoloa). Oksalaatteja ei välttämättä kuitenkaan havaita virtsasta silloin, kun ne ovat kudokseen kiinnittyneitä. Myös kilpirauhanen kerää itseensä helposti oksalaatteja (Katoh, et al [1993] Nature and significance of calcium oxalate chrystals in normal human thyroid gland).

Lue myös: Mitä läski?

Koska oksalaattien korkeaa määrää on vaikea todeta millään nykytestillä yksiselitteisesti, oireisto on tärkein indikaattori kristallien haittavaikutuksista. Täsmällisimmät lääketieteelliset diagnoosit oksalaateista on tähän mennessä saatu niiden haitallisesta ja akuutista vaikutuksesta munuaisten toimintaan. * Nefrologit tunnistavat matalaoksalaattidieetin hyötyvaikutukset ja sitä käytetään paljon munuaiskivien hoitamiseen virallisen lääketieteen puolella.

Tämä kertoo siitä, että ongelman olemassaolo tunnistetaan, mutta sen holistisen vaikutuksen ymmärtäminen organismiin on vielä lapsenkengissä. Olen itse vahvasti sitä mieltä, että oksalaattien todelliset terveyshaitat ovat vielä tunnistamatta, vaikka jutussani mainitsemat oireet alkavat olla yleisiä ja usein “selittämättömiä”.

Toki kaikkia edellä mainittuja oireita voi esiintyä myös ilman oksalaatteja, mutta jos ruokavalion sisällön kokonaiskuvan perusteella on syytä epäillä niiden korkeaa määrää kehossa, tämä on erittäin huomionarvoinen seikka hoidon suunnittelun ja parantumisen kannalta.

Meille on opetettu jo vuosia, että kasviksia on syytä syödä, jos haluaa pysyä terveenä ja elää vanhaksi. Olemme sisäistäneet valitettavan yksioikoisesti sen, että kasvit ja kasvikset ovat ihmiselle pelkästään hyödyksi.

Globaali ruokatuotanto ja sen liikehdintä antavat meille mahdollisuuden syödä sesonkikasviksia ympäri vuoden vaikka kehoamme ei ole suunniteltu siten. Kouluja käynyt tietää myös, että on olemassa myrkyllisiä kasveja joilla on välitön vaikutus kehoon ja saatamme joutua sairaalaan pienistäkin määristä. Kasvitoksiineita on useita erilaisia; saponiinit, lektiinit, glukoalkaloidit jne. ja niiden tehtävä kasvissa on sama – säilyttää kasvi hengissä.

Vaikka kasvien sisältämä oksalaatti on luontaista näille kasveille, niiden joutuminen ihmisen kehoon on vaikutukseltaan toksinen, kuten yllä mainituista oireista ja reaktioista on todettavissa. Olen sitä mieltä että sairaudet voidaan syödä, usein näinkin konkreettisesti.

Kasvisruoka kasvattaa suosiotaan 2020 -luvulle siirryttäessä ja meille vakuutetaan sen ylivoimaisuutta terveyden edistäjänä. Meille mainostetaan myös jatkuvasti vaihtoehtoja perinteiselle lehmänmaidolle ja yksi näistä suosikkituotteista on mantelimaito. Tämä on tosin vain yksi esimerkki siemenistä ja viljoista tehdyistä korvikkeista, joissa on luonnostaan korkea oksalaattipitoisuus.

Jos meitä valistettaisiin enemmän oksalaateista ja muista kasvimyrkyistä, voisimme ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna ymmärtää, että tällaisten juomien päivittäin nauttiminen nostaa rajusti kehon oksalaattipitoisuutta, lisää oireilua sekä altistaa sairastumiselle. Itse olen erityisen huolissani lasten saamien oksalaattien määrästä ja munuaisten terveydestä.

Olemme adoptoineet ajatuksen siitä, että kasvikset ovat syötynä ihmiselle pääsääntöisesti hyväksi. Näin olen itsekin uskonut vuosia, olenhan ollut kasvissyöjä ja vegaani. Miten olisin voinut olla kumpaakaan, jos en olisi uskonut kasvisten parantavaan voimaan?

Olen myös koulutuksieni kautta tutustunut yrttien lääkekäyttöön, niiden hormeettiseen vaikutukseen sekä lääkekasvien ylivoimaisuuteen tiettyjen sairauksien hoidossa. Onhan herraisä suurin osa käytössä olevistä lääkkeistäkin kasveista ja yrteistä alunperin kehitettyjä tai eristettyjä komponentteja! Miten ne voisivat olla meille pahasta?

Polyfenolit ovat hyviksiä, mutta riittääkö se kompensoimaan oksalaatteja ja muita kumuloituvia toksiineja? Nykytiedon valossa “enemmän kasviksia ja yrttejä” ei kuitenkaan ole parempi – hormeesillakin on rajansa.* Ruoka on kemiaa, kuten Ayurvedisessä lähestymisessä ymmärretään, TCM (perinteinen kiinalainen lääketiede) käyttää tarkoin valittuja rohdoksia tiettyihin kehollisiin haasteisiin.

Jopa afrikkalainen poppamies tietää ruokakemiasta paljon sellaista, mitä me emme täällä länsimaissa tajua. Näissä perinteissä tunnistetaan itsestäänselvänä se, että kaikkia kasviksia ja yrttejä ei voi syödä jatkuvasti ja tunnistetaan ne kasvit, joiden pitkittynyt käyttö aiheuttaa parantumisen sijaan ongelmia fyysisessä ja mentaalisessa kehossa.

Viisautta on siis ymmärtää, kuinka kasvien mekanismit toimivat ja tunnistaa ja opetella se, miten kasvit ovat selviytyneet evoluution matkassa näin pitkään ja milloin esim. anti-inflammatoorisen vaikutuksen omaava kasvi kannattaa ottaa käyttöön.

Itse en missään tapauksessa suosittele esim. vahvojen adaptogeenien päivittäistä käyttöä enneltaehkäisevästi. Olen sitä mieltä että suurin osa superfoodeina pitämistämme kasveista, juurista ja jauheista ovat meille jatkuvasti käytettyinä haitallisia. Poikkeuksena haluan mainita monet sienet, jotka karnivoorinakin kelpuutan omaan ruokavaliooni.

Ihmisen keho ei siis voi suoraan metabolisoida oksalaatteja, vaan sen täytyy joko poistaa tai varastoida ne tilapäisesti tulevaa poistoa varten. Se ei tee molempia samaan aikaan.

On hyvin yksilöllistä, mutta tiedämme että ainakin munuaiset, virtsarakko sekä kohtu varastoivat niitä, samoin kuin aivot, sydän ja keuhkot koska ne pitää saada pois verenkierrosta vaurioittamasta verisuonten seinämiä.

Rintojen kyhmyistä voidaan löytää oksalaatteja – kipeitä “sykkyröitä”, joissa kristalleja on kasaantunut yhteen ja niitä painettaessa terävät kristallit repivät ympäröivää kudosta kivuliaasti.

Oksalaatti-ionien (ei siis kristallien) epäillään olevan yhteydessä joihinkin syöpiin. Nämä oksalaatit eivät näy mammografiassa, toisin kuin kristallit, vaikka nekin kiinnittyvät kudokseen ja aiheuttavat siellä solujen toimintahäiriöitä.
85 prosentilla yli 50 vuotiaista on kilpirauhasessa varastoituneita oksalaatteja. Selittäisikö tämä osittain kilpirauhasen elimellisiä toimintahäiriöitä?

Itse kärsin vuosikausia nivelkipuja sekä polvien järisyttävää jäykkyyttä huolimatta päivittäisestä joogasta. Lisäksi ne rahisivat kuuluvasti liikkuessani.

Suosittelen lämpimästi tekemään viikon ajan listaa juomista ja ruoista, jotka mahdollisesti sisältävät oksalaatteja ja verrata määrää suosituksiin (matalaoksalaattinen ruokavalio sisältää n. 20-50 mg oksalaatteja päivässä). *

Jos kärsit mistään yllä mainituista oireista tai kroonisista vaivoista/sairauksista, oksalaattien maltillinen vähentäminen on enemmän kuin suositeltavaa.

Ainoastaan siten selviää, voisiko oireet johtua näistä vahingollisista kristalleista. Oksalaattitoleranssi on hyvin vaihteleva: 3,5 -30 g (3,5 g vastaa suurinpiirtein 1-3 smoothieta päivässä riippuen sisällöstä). 30 g saattaa olla joillekin tappava määrä.
Kaikki riippuu suoliston kunnosta, maksan terveydestä, glutationin määrästä, kyvystä eliminoida iso määrä toksiineita kerralla – kyseessä on monen tekijän summa.

En väitä että kaikki oksalaatteja syövät ovat hengenvaarassa, mutta Amerikassa on todistettu suolaheinäkeittoa syöneen diabeetikon (53 v. mies) akuutti kuolemantapaus, keiton oksalaattimäärän oltua 3.5-4.5 g. Kuolema seurasi muutama tunti keiton syömisen jälkeen. [Fatal Oxalic Acid Poisoning from Sorrel Soup Lancet 1989].

Ja sitten se varoituksen sana: Olet kenties kuullut kehon “oksalaatti dumppauksesta”?*

Kyseessä on kehon automaattinen puhdistumiseen tähtäävä mekanismi, joka aktivoituu vasta silloin, kun kehon sisään tulevien oksalaattien määrä pienenee tai loppuu kokonaan.

Vasta kun keholla on “oksalaattitauko” se alkaa poistamaan kristalleja kudoksesta. Tämä on erityisen tärkeää ymmärtää. Niin kauan kun ruokavaliossasi on sama määrä oksalaatteja, ei keho kierrätä niitä pois, vaan pelkästään varastoi. Paradoksaalisesti siis kristallien aiheuttama oireistoa voi tulla esiin erityisesti silloin, kun niitä EI SYÖDÄ.

Ketolle siirtyminen voi aiheuttaa oksalaattidumppauksen koska oksalaattien syönti vähentyy TAI koska oksalaattipitoisten kasvisten määrä ruokavaliossa nousee pääosaan. Tämä voi olla hämmentävää koska usein tarkkailemme vain lähioireistoa ja ajattelemme, että koska lopetimme myrkyn syönnin, keho voi välittömästi hyvin. Näin ei oksalaattien kohdalla käy.

Keho saattaa oireilla pahastikin tuon oksalaattidumppauksen aikana ja siksi suosittelen, että se tehdään rauhallisesti ja pitkällä aikavälillä, suunnitellusti.

Annan karkean esimerkin: jos oksalaattilaskuissasi pääset esim. 2000mg päivässä (tämä tulee kasvisruokavaliolla nopeasti täyteen pinaatti- ja lehtikaalismoothien ja pähkinöiden ja siementen avulla), kannattaa oksalaattimäärää laskea n. 10-15% kerralla ensin esim 3-4 viikon ajan ja katsoa miten keho reagoi.

Joskus kehon reaktioiden viive saattaa olla jopa 2-6 viikkoa määrän pienentämisestä. Tänä aikana iho saattaa reagoida näppylöillä ja haavoilla, sormenpäät saattavat aueta ja märkiä, virtsa olla samea oksalaateista, alaselkä kipeä, pää kipeä, väsymystä ja ilmaantua jopa masennusta. Unettomuus on tavallista. Suolistokivut ovat yleisiä.

On sanottu, että pahoihin oireisiin auttaa pieni määrä suklaata ja kahvia. Ilmeisesti pieni määrä suklaan mukana tulevia oksalaatteja antaa keholle signaalin rauhoittaa eliminointia tilapäisesti. Kun oireet parin kuukauden jälkeen alkavat hälvetä, laske taas määrää 15-20% edellisestä. Jatka samaa kunnes olet lähellä 20-50mg päivittäistä oksalaattimäärää. Jos kehosi on terve, on tämä määrä periaatteessa turvallinen, erityisesti jos syöt kalsiumpitoisia ruokia samanaikaisesti.

Oksalaattien “ulosheittokautena” kannattaa juoda päivittäin 1-2 sitruunan mehu ja ottaa kalsium- sekä magnesiumsitraattia 600-1000mg oksalaattien sitomiseksi. Myös vettä tulee nauttia runsaasti. Tärkeintä kuitenkin on että oksalaattimäärää säädetään alaspäin rauhallisesti ja vaiheittain!

Monet perinteiset itämaiset ruoat kuten nepalilainen “saag paneer” sisältää pinaattia sekä juustoa. Jos juusto korvataan esimerkiksi tofulla – kuten kasvissyöntibuumin aikana mahdollisesti tehdään – oksalaattimäärä tuplaantuu, eikä juuston kalsium ole annoksessa neutralisoimassa pinaatin oksalaattia.

Tämä yksinkertainen ruoka on ollut oma suosikkini vuosia, ennen kuin ryhdyin matalaoksalaattiselle ruokavaliolle (ketollahan tätä voisi vieläkin syödä, mutta säästelen omat oksalaattini suklaaseen) ja uskon tällaisen yhdistelmän olevan oksalaattien kannalta hyvin neutraali.

Itse uskon vahvasti siihen, että vegaaniruokavalio on oksalaattien kannalta pahin mahdollinen ruokavalio, koska se ei sisällä eläinperäistä kalsiumia, jolla on kyky neutralisoida kasviksista tulevaa oksalaattia, lisäksi luulen (tutkimustietoatästä ei vielä ole) sen johtavan nopeasti osteoporoosiin ja hammas- ja leukaluun, hiusten ja kynsien haurastumiseen. Sen sijaan lakto-ovo kasvisruokavalio, on jo huomattavasti suojaavampi.

Ketoruokavaliolla oksalaatit vaikuttavat kehoon yhtä lailla jos maitotuotteita ei käytetä ollenkaan tai elektrolyyttimineraalien saanti on vähäistä. Monelle maitotuotteiden käyttö eivät kuitenkaan sovi, joten balanssia on hyvä hakea säätelemällä oksalaattien määrää tietoisesti vähemmäksi.

En ole tehnyt tarkkaa oksalaattipitoisuustaulukkoa tähän yhteyteen, koska määristä ollaan erimielisiä ja kasvuolosuhteet vaikuttavat kasvin oksalaattien määrään, samoin mittayksiköt vaihtelevat. Yleissääntönä voisi olla että jos syöt korkeaoksalaattipitoisia ruokia joka päivä runsaasti ja oireilet, on mahdollista että syöt niitä liikaa.

Mikäli oksalaattien vaikutukset ja kokemukset oksalaattien poistumisesta kiinnostavat laajemmin, suosittelen liittymään Facebookissa Trying Low Oxalates (TLO) -ryhmään.

Viitatut lähteet (viittaukset merkitty tekstissä *-merkillä):

Oxalate, inflammasome, and Progression of Kidney Disease

Prediction of Physiological Status of Sickle Cell Anemic Patients by Quantitative Observations of Microscopic Components of Urine

Food Safety Focus (58th Issue, May 2011) – Calcium Oxalate Food Poisoning

Hormeesi ja kasviravinteet

Oxalate Poisoning and Developing a Low-Oxalate Diet with Sally K Norton

Attack of the Oxalates! A hidden but nasty plant toxin, with Sally K Norton, MPH

Sally K Norton

Muut lähteet:

OXALATES | Are vegetables really healthy? w/ Sally K. Norton

Bart Kay: The Best Oxalate talk you will ever See

Food Safety Focus (13th Issue, August 2007) –Natural Toxins in Food Plants

Plant Food Toxins in an Evolutionary Context — George Diggs, Ph.D. (AHS14)

Urology of Virginia

Sally K Norton: What is oxalate and how can it impact your health?