Kesä se on sellaista spontaanien hullaantumisten aikaa. En liioittele, jos paljastan että luonnonkukkia pursuaa tämän huushollin jokaisella pöydällä. Nautin myös joka päivä siitä, kun ei tarvitse pukea viittä kerrosta vaatteita ennen kuin astuu ulko-ovesta ulos. Koirien kanssa lenkkeily on tähän vuodenaikaan mitä parhainta arkirutiinia, varsinkin kun jättää puhelimen kotiin ja on valmis hortoilemaan ilman aikatauluja. Kuten ehkä arvaatte, miltei jokainen lenkkireissu on myös kukkienkeruureissu. Flower mania it is, meikätyttöhän kuljettaa jopa kukkienkeruupussia mukana! Varmaan naapurit katselevat, että mitä tuo kulkee joka päivä noiden rehupussiensa kanssa, mutta minulla ei ole aikomustakaan lopettaa ennen kuin syksy nujertaa viimeisimmätkin vihreät heinänkorret vasten routaista maata.

Täällä huhkitaan juuri kymmenen neliön parvekkeemme kimpussa. Koko laitos tyhjennettiin perusteellista pesua sekä siivousta varten ja maalisutiakin olisi syytä heilauttaa tummentuneen valkoisille seinälaudoille. Kohta on puhdas ulko-olohuone, jossa voi lokotella – ja jonka voi täyttää niillä kukilla.