Hei hei mitä kuuluu?

No ainakin sitä, että tänään minulla alkaa neljän viikon kesäloma! Se on yrittäjälle aika ruhtinaallinen määrä vapaata aikaa. Normaalisti olen viettänyt lomani minipätkissä, mutta alkuvuodesta tein päätöksen, josta olen tavattoman ylpeä: lomailen neljä viikkoa.

Käytännössähän tämä on tarkoittanut aivan infernaalista työmäärää ennen vapaalle hyppäämistä ja voin sanoa niin hyvässä kuin pahassakin, että tämä loma jos joku on ansaittu! En ole niitä ihmisiä, jotka toimivat järkevästi ja aloittavat loma-ajan töiden kasaamisen puoli vuotta ennen lomaa (no, harvalle tämä on edes teoriassa mahdollista, ei edes minulle). Sen sijaan olen tiettyjen ei niin mukavien -työasioiden suhteen niitä viime tipan naisia, joilla sitä huhkittavaa työsarkaa riittää aivan riittämiin ennen loman alkua.

hannamarirahkonen1277

Joskus toivoisin olevani järkevämpi, mutta tässä asiassa en ole enkä luultavasti koskaan tule olemaankaan. Se on enemmän kuin okei, tuo puute kompensoituu kyllä muina taitoina. Osansa aikataulullisista haasteista selittänee se, että olen työstänyt viimeiset kolme kuukautta töideni lisäksi sekä opiskelujani että erästä mittavaa projektia, josta tulen kertomaan teille lomani jälkeen.

Rehellisesti sanottuna tunnen olevani nyt loman tarpeessa enemmän kuin koskaan aiemmin aikuisiälläni. Vaikka voisin olla fyysisesti väsynyt ottaen huomioon terveystaustani (tai sen puutteen), mikään ei vedä vertoja sille henkisen väsymyksen kuormalle, jota olen kannatellut harteillani viimeisen vuoden aikana. Se on tietysti vain elämää, mutta pieni breikki kaikesta niin sanotusti pakollisesta tulee antamaan aivan varmasti uudenlaista perspektiiviä ja viisautta, olipa kyse sitten ihmissuhteista, työn määrästä, siitä miten haasteisiin suhtautuu tai siitä, miten vaalitaan hyvinvointia myös stressin keskellä. Mikä tahansa on liiallisissa määrin liikaa ja kuormittavaa – nyt vain on sattunut niin, että tämän vuoden tapahtumia kuvaa parhaiten sana kohtuuttomuus.

kesälukemista_foodphotography_hannamarirahkonen1266

Kävimme alkuviikosta lenkillä koiriemme kanssa (kuten käymme vuoden jokaisena päivä) ja sanoin miehelleni, että ”Jos meillä olisi aivan pohjattomasti rahaa, niin varaisin meille täyshoidon johonkin kalliiseen hyvinvointilaitokseen, jossa herätään aamukuudelta, syödään vihersmoothieta, CrossFitataan minkä keritään, keskitytään toisiimme ja levätään.”

Mieheni, fiksuna ihmisenä, ehdotti moista hyvinvointijaksoa kotoa käsin toteutettavaksi lomapuhteeksi. No mutta tottakai, sillä kaikki nuo elementit ovat miltei kädenmitan päässä ja lomalla meillä on ajan lisäksi sitä paljon kaivattua yhteistä aikaa. Taisin olla taas kerran liian lähellä nähdäkseni lähelle. Lomalla on aikaa luoda fiksuja rutiineja, jotka jäävät elämään toivottavasti lomanjälkeiseen arkeenkin. Ja se elokuun lopussa starttaava syysarki ei muuten tule kehkeytymään samanlaiseksi mankeliksi kuin alkuvuosi ja kevät, tämä olkoon samanlainen lupaus kuin alkuvuoden päätös viettää tämä neljän viikon loma.

mustarastas_muna_yellowmood_hannamarirahkonen2

Kiireessä ja paineessa on aivan valtavan helppo laiminlyödä kaikki ne tavat, jotka saisivat jaksamaan paremmin ja se on käynnistyessään oikeasti aika vaarallinen kierre. Sitä pohtii yömyöhään aivan turhia murheita, vaikka pitäisi nukkua. Stressaantuneena ruokahalu katoaa ja ruokatauot venyvät huomaamatta kymmeneen tuntiin, vaikka samalla tuntuu että voisit suurin piirtein elää Kartanon perunalastuilla. (Jostain kumman syystä en ole silti yhtenäkään päivänä unohtanut kahvikuppostani, vaikka olisi todellakin pitänyt.)

Periaatteessahan ei tarvita kuin yksi terveyden tukipilarin kosahdus, kun kaikki tekeminen muuttuu paksussa betonimassassa lyllertämiseksi. Ajattelin tällä lomalla nostaa jalkani tuon massan seasta tukevalle maaperälle ja pitää sen siellä, sillä luulen olevani tämän toiminnon verran 26-vuotiaalle itselleni velkaa.

Olen myös miettinyt, että pitäisiköhän minun kurkotella rutiineja kohti, koska ne tuntuvat niin epämiellyttäviltä. Takaraivossani olen vastannut tähän kysymykseen jo lukemattomia kertoja myöntävästi, joten vaikka tietyllä tavalla inhoan liiallisia rutiineja, ajattelin lomalla testata niiden voimaa. Katsotaan loman jälkeen miltä tuntui hyvin nukkuminen, järkevästi syöminen ja sopivasti liikkuminen.

foursigmafoods_mindherbs_FSF_hannamarirahkonen1209

Kaikki mikä antaa enemmän kuin ottaa, on tervetullutta toimintaa loma-aikani kalenteriin. Tulevan kuukauden ajan huomioni on pyhitetty niille projekteille ja asioille, jotka eivät tunnu työltä – niitä ovat ainakin tämä blogi, lukeminen, treenit ja eräskin mysteeriprojekti. Minulle loman juju on siinä, että jos jokin asia alkaa tuntua pakkopullalta, voin aivan hyvin antaa sen olla ja palata astialle loman jälkeen. Tärkeintä on se, että aikataulu on riisuttu kaikista ulkopuolisista odotuksista ja tehtävälistoista ja saa olla oman aikataulunsa herra.

Totta tosiaan, joskus on askellettava sivuun nähdäkseen lähelle. On mietittävä vähemmän ja ryhdyttävä sen sijaan konkreettisiin tekoihin. Julia Cameron on lausunut yhden lempisitaateistani: ”Olen oppinut, että ei pidä kysyä onko jokin mahdollista. Sen sijaan pitää sanoa: ”Minä teen sen.” Sen jälkeen kiinnitä turvavyöt. Seuraukset voivat olla uskomattomia. — Muista, että kun hyppäät, niin turvaverkko kyllä ilmaantuu.”

Nuo ajatukset pätevät aikalailla kaikkeen, joten näihin sanoihin on hyvä päättää tämä pitkäksi venähtänyt vastaus siitä mitä mulle kuuluu. Siispä, hyvää lomaa meille ja aivan loistavaa viikonloppua teille!

<3 Hannamari

Mari Vee

Ihanaa lomaa! Jään innolla odottamaan infoa mittavasta projektista. Mitä muuten opiskelet?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Kiitos Mari! Loman jälkeen onkin jännittävät paikat tulossa. Opiskelen verkkomarkkinointia.

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Uusi lempihuulisävyte
Ruskan sävyttäminä syysiltoina
Ketoosissa -e-kirjan ennakkomyynti on alkanut!
Maksan puhdistus luonnollisin keinoin