Terveiset yhdeltä rentoutuneelta lomanaiselta! Työarjesta laskeutuminen täysin vapaalle otti hieman enemmän aikaa kuin oletin, mutta nyt aletaan olla loman ytimessä. Projektien sijasta mielen täyttävät mansikkakakun leipominen, päiväunet, puusavotta ja romaanin lukeminen. Olen myös aloittanut kolme blogipostausta ja tajunnut, ettei minulla ollut sittenkään mitään järkevää sanottavaa ja sulkenut läppärin kannen.

Kirjoitin muutaman päivän takaiseen julkaisemattomaan tekstiini kuinka joskus tuntuu siltä kuin olisi vieraantunut kesästä niin voimakkaasti, ettei enää kykene muistamaan sen ääriviivoja. Kaikki se tuttu, joka muodostaa omassa elämässä kokonaisuuden kesä, puuttuu. Mutta, eilisen ja tämän päivän jälkeen saanen muuttaa mielipidettäni.

Katsokaas, olin ladannut tälle kesälle mittavat odotukset, joiden ajattelin olevan realistisia toteuttaa. No, ei tullut mahdollisuutta pystyttää kotitoimistoa joen rannalle, syödä jokaista päivällistä parvekkeella (itse asiassa totuus on pyöreät nolla kertaa) tai uida ja ottaa aurinkoa määrättömästi. Koska aurinkoa ja lämpöä on ollut tarjolla kohtuuttoman vähän, olen tarttunut siihen viime päivien lämmössä kaksin käsin ja varpain!

Tänään antauduin laajan meren syleilyyn, otin lepsuja vetoja eteenpäin. Vesi oli pinnasta lämpöistä, pohjasta kylmää. Kelluin suolaisen meriveden pinnalla, levitin raajani kohti kaikkia ilmansuuntia ja tunsin olevani vapaa tekemään mitä tahansa. Annoin auringon häikäistä kaikella paisteellaan, laskin korvani veden alle ja kuuntelin hengitystäni. Olin, ja nautin kaikkien solujeni voimalla. Keksin pari todella hyvää ideaa, kuten aina vettä syleillessä tapaa käydä. Kuuntelin riemukkaiden lasten kiljahduksia, melskeitä ja räkäisiä nauruja mutasodan tiimellyksestä. Sain todistaa auringon ympärille kehittynyttä Halo-ilmiötä lempipöllöjeni takaa.

Muistojeni hillopurkissa on jo monen monta murusta talvella mutustettaviksi. On kuljettu illan viimeisten auringonsäteiden kanssa samaa matkaa pitkin viljasta huojuvia peltoja, poimittu makeita mansikoita, nautittu anoppilan rennosta ympäristöstä. Tavattu ystäviä, talutettu pikkuponeja, silitetty viikon vanhoja kissanpentuja. Huomenna suuntaamme kotiin jatkamaan kesäseikkailuja Napapiirillä ja muutama hurja suunnitelmakin on jo asettunut takataskuun.