38 vuotta – mie en syntyny rohkeaksi
Hannamari Rahkonen
Täytin 20.10. kokonaiset 38 vuotta. Vuosien varrella olen oppinut, ettei rohkeus ole pelottomuutta eikä itsekunnioitus synny muiden hyväksynnästä. Nyt jaan sinulle henkilökohtaisen syntymäpäiväkirjeeni siitä, mitä oman äänen löytäminen, rajojen asettaminen ja omannäköisen elämän rakentaminen ovat minulle opettaneet. Luvassa on myös kutkuttavia uutisia!
Tänään on juhlapäivä, täytän 38 vuotta.
Mie en syntyny rohkeaksi.
Sellaiseksi, joka uskaltaa sanoa ääneen, että “ei muuten käy”, “itse asiassa haluan tästä isomman rahallisen palkkion”, “sun käytös on hirveää etkä voi enää olla mun elämässä”.
Joka uskaltaa jättää taakse 17 vuoden avioliiton, kaikki ystävät ja lapsuuden uskonnon (vaikka sut hylätään täysin). Joka puhuu avoimesti riippuvuuksista, häpeästä, seksistä, polariteetista tai vaikkapa rahasta.
Mie istun tällä hetkellä upeassa ravintolassa syntymäpäiväaamiaisella Jazzia kuunnellen (harmikseni mieheni on töissä, mutta tiedossa on kuulemma vielä viimeviikkoisen yllätysreissun lisäksi lahja ja illallinen – kyllä, olen erittäin hemmoteltu tässä parisuhteessa enkä aio todellakaan piilotella onneani).
Mun pieni sydän on täynnä räjähtävää kiitollisuutta elämästä.
En elää enää elämän odotushuoneessa, vaan olen uskaltanut sietää epävarmuutta löytääkseni elämääni oikeat ihmiset, harrastukset ja työt – en etsimällä, vaan luottaen siihen, että he kyllä kävelevät vastaan ja tunnistavat kaltaisensa.
Mut kasvatettiin alistumaan ja kääntämään se toinenkin poski
Opin jo pienenä tyttönä tarkkailemaan, milloin kannatti puhua ja milloin olla hiljaa. Miettimään, mitä sanoistani seuraisi – koska rangaistus seurasi aina.
Nielin kyyneleet, ajatukset ja tunteet, vaikka sisällä oli tulipalo. Oman äänen käyttämisellä oli aina hinta – ei väliä, vaikka sen olisi paketoinut miten kauniisti ilmaistuun tapaan hyvänsä.
Mulla ei kiinnosta enää suojella yhtään kenenkään mainetta, vaan puhua omaa totuuttani, sillä tiiän että se auttaa muitakin.
Kun lähdin Jehovan todistajien yhteisöstä syksyllä 2024, kyse oli paljon enemmästä kuin mielipiteen muuttamisesta. Jouduin arvioimaan uudelleen koko maailmankuvani, luottamuksen ihmisiin ja sen, millaisen elämän uskoin itelleni maholliseksi.
Rakkaus oli ehdollista. Jos käyttäydyt näin, olet hyväksytty. Jos et käyttäydy näin, hyvästi.
On kylmää kyytiä törmätä vanhan elämän “ystäviin” kaupungilla, Prisman hyllyillä ja saada osakseen vain tyly katse ja pakoon luikkiminen (nykyään he saisivat tervehtiä, mutta suurin osa ei sitä tee).
Lue myös: Näin vapauduin sokeririippuvuudesta
Viimeiset kaksi vuotta eivät ole olleet kevyitä, vaikka olenkin tiennyt miksi mylläsin koko elämäni uusiksi
Tarve elää rehellisesti itelleen ei tule ilman kasvukipuja, niin se vain on. Ja mitä muuta minulla olisi kuin totuus ja sen mukaisesti eläminen? Silti, hankalimmissakaan tilanteissa en ole katunut päätöksiäni.
Olen helvetin ylpeä itsestäni. En siksi, että oisin puskenu, vaan koska oon uskaltanu kellua myrskyaalloilla tietäen, että tyyni tulee vielä. On pelottanut, kyllä – mutta vain pelko tuntemattomasta voi auttaa niiden vanhan elämän aitojen yli.
Ja tyyni on tullut. Elämässäni on turvallinen rakkaus, unelmien työ, kaunis koti ja uskallan tuntea aivan kaiken.
Yhtenä iltana olin käpertyneenä mieheni kainaloon ja mulla itketti hirveästi. Mua itketti se, että tunsin solutasolla sen, ettei mulla ole perhettä. Mieheni sanoi että “sulla on aina minut, mun perhe on sunki ja jonain päivänä meillä on rakas ihan oma perhe”.
Olen muuttunu ihan todella paljon, ja nykyään kaikki tuntuu syvästi. Tuntuu ihanalta itkeä tirauttaa eikä kokea sen olevan jotain mitä pitäisi piilotella.
En ole vuosikausiin enää yrittänyt säilyttää rauhaa omalla kustannuksella tai pärjätä, vaikka siitähän tässä yhteiskunnassa kehutaan
Että oot vahva. Tehokas. Itsenäinen. Aina niin ymmärtäväinen ja joustava. Bullshit.
Ylikiltin suorittajan elämän ylläpitäminen maksaa. Pettymykset juuttuu kurkkuun, ahdistaa, sitä sanoo ”kyllä” vaikka sielu huutaa “ei saatanassa!”. Puskee väsymyksestä huolimatta.
Nuorempana olin Lapin taitavin tunteiden tulkki – siis muiden, en omieni. Narsistin läheisyydessä varttuneena mustana lampaana osasin lukea muiden mielialoja kuin suunnistaja karttaa.
Kun tällaiseen kasvaa lapsesta asti, oma persoona jää kehittymättä. Sitä katoaa toisen mustan, ruman persoonallisuusliejun alle, koska yrittää olla edes jollain tasolla hyväksytty. Mutta siinä kilpailussa ei voita.
Kiitän sitä, että sain aikuisena mahdollisuuden traumapsykoterapiaan, EMDR:n ja saatoin kasvaa kolmekymmentävuotiaana omaksi itsekseni. On ollut ihanaa tutustua itseensä.
Juuri näiden kokemusteni vuoksi mulla on noussut iso missio. Selitin miehelleni yhtenä tämän lokakuun alkupäivistä kuinka musta tuntui kuin muhun olisi laskeutunut aivan yhtäkkiä jostain ylhäältä kuin tietoisuus siitä mitä mun pitää tehdä seuraavaksi.
(Kaikki parhaat bisnesideani syntyvät näin, luotan niissä aina enemmän intuitiooni ja sisäiseen johdatukseeni kuin Excel-taulukoihin siitä mikä olisi ”järkevää”).
Oon ollut naisten puolesta kyllästynyt ja vihainen kuullessani miten he hukkaavat itseään situationshipeissä, toksisissa työpaikoissa, “ystävyyksissä”, jotka toimivat vain yhteen suuntaan tai pitkissä avioliitoissa missä nainen on orkesterinjohtaja, ku mies vain laiskottelee.
Se miten antaa kohdella itseään, lähtee itsekunnioituksesta ja siitä, että tuntee itsensä. Jokaisen meidän sisimmässä on jokin syy miksi me katotaan paskaa käytöstä päivästä toiseen eikä uskalleta ryhtyä kapinaan.
Äläkä ymmärrä väärin, mie en ole kenenkään yläpuolella ja olen nuorempana tehnyt ne omat kompurointini. Mutta olen myös tehnyt rohkeita liikkuja kuten katkaissut välit lähisukulaisiini, jättänyt työn jossa tienasin 14 000 € kuukaudessa (koska mulle oltiin epärehellisiä), antanut bändistä potkut toksisesti käyttäytyvälle ihmiselle ja sanonut aikanaan hyvästit ystävälle joka petti puolisoaan lapsettomuushoitojen alla.
Jos sulla ei ole vahvoja periaatteita, sua viedään ku litran mittaa. Onneksi on olemassa nopeampiki reitti siihen, että lakkaa sivuuttamasta ittensä.
Haluan tehä tilaa suoralle puheelle, jota oisin itse tarvinnut aikaisemmin. Me naiset ollaan niin saakutin ihania olentoja, kunhan me löydetään sen auttamisen, pehmeyden ja joustamisen rinnalle oma itsevarmuus – ja se jos mikä on kuumaa myös parisuhteessa.
Muistatko, kun sanoin aiemmin viestissäni kertoneeni miehelleni, että sain idean joka laskeutui päälleni?
Syntymäpäivänäni avautunut YDIN on syntynyt jostain hyvin henkilökohtaisesta.
Siitä, että mie tiedän, miltä tuntuu kadottaa itsensä yrittäessään olla muille kaikkea sitä, mitä he tarvitsevat – parisuhteessa, uskonnollisessa yhteisössä, töissä, ystävyyksissä.
Miltä tuntuu niellä omat sanat, ettei kukaan vain suutu. Miten kipeää on lopulta huomata, että on pitänyt huolta niin monen muun tunteista, ettei ole enää edes varma, mitä ite tuntee.
Mie olisin joskus tarvinnut jonkun kertomaan, ettei mun tarvi ansaita rakkautta olemalla helppo, kiltti ja loputtoman ymmärtäväinen.
Feminiinisyys ei ole vain hattaraa. Se on rehellisyyttä omista tunteista sekä tarpeista. Ja naiset, se on ihan saakelin seksikästä myös maskuliinisen miehen mielestä – ja onneksesi ne feminiiniset miehet juoksee sua tämän muutoksen jälkeen karkuun.
Kun sanoin tämän kirjeen alussa, etten syntyny rohkeaksi, tarkoitin sitä, että olen joutunut opettelemaan, ettei rakkautta tarvi ansaita hylkäämällä itteänsä.
Se oppiminen ei ole ollut aina kaunista tai helppoa. Se on tarkottanut vaikeita keskusteluja, syyllisyyden sietämistä, rajojen asettamista ja lopulta myös luopumista ihmisistä ja asioista, joista olin joskus kuvitellut pitäväni kiinni koko elämäni.
Mutta samalla kaikki tämä on antanut mulle jotain, mitä en enää suostu vaihtamaan pois: vapauden olla täysin oma itseni – ja tuosta vapaudesta syntyi myös YDIN.
Naiselle, joka haluaa oppia tunnistamaan omat tarpeensa, asettamaan terveitä rajoja ja kommunikoimaan selkeästi ilman jatkuvaa syyllisyyttä, yliselittämistä tai pelkoa muiden reaktioista.
Naiselle, joka haluaa kirkastaa omat kriteerinsä – ei vain parisuhteessa, vaan myös ystävyyksissä, työssä ja ennen kaikkea suhteessa itseensä.
Ei ole tarkoitus muuttua kylmäksi, kovaksi tai itsekkääksi, vaan olemaan samaan aikaan lempeä ja jämäkkä. Rakastava ja rehellinen. Ymmärtäväinen ilman, että kuitenkaan yliymmärtää.
Oman näköisen elämän rakentaminen ei koskaan ala siitä, että kaikki muut hyväksyvät sun valinnat. Ne alkaa siitä, että sie itse tiedät mitä on sulle oikeat valinnat, teet töitä niiden eteen ja hyväksyt ne ytimessäsi.
YDIN järjestetään 22.11.2026–22.1.2027, ja syntymäpäiväviikkoni kunniaksi pääset mukaan 38 % edullisemmin 25.10. asti.
Kiltin tytön aikakausi on ohi – on kapinan aika.
Syntymäpäiväviikkoni kunniaksi saat –38 % LUJA- ja YDIN-valmennuksista
Koska täytin 38 vuotta, haluan juhlistaa tätä uutta elämänvaihetta tavalla, joka tuntuu mulle merkitykselliseltä: auttamalla muitakin rakentamaan elämää, jossa ei tarvitse jatkuvasti taistella itseään vastaan.
Siksi saat 25.10.2026 asti molemmat valmennukseni 38 % alennuksella.
YDIN – KILTIN TYTÖN AIKAKAUSI ON OHI
Kuvittele, ettet enää automaattisesti sano kyllä, vaikka sisuskalusi huutavat ´ei!´. Ettet pode huonoa omaatuntoa aina, kun asetat omat tarpeesi etusijalle.
Että uskallat kertoa ihmissuhteissa, mitä tarvitset ja pitää puolesi työelämässä ilman loputonta selittelyä.
YDIN on kahdeksan viikon valmennus, jossa opettelet juuri näitä taitoja käytännössä. Opit erottamaan omat tarpeesi muiden odotuksista, tunnistamaan rajasi ennen kuin ne ylittyvät ja ilmaisemaan ne selkeästi mutta lempeästi. Kirkastat, millaista kohtelua hyväksyt elämääsi, ja harjoittelet pysymään päätöstesi takana myös silloin, kun toinen pettyy.
Todellinen itsekunnioitus ei näy siinä, kuinka kauniisti osaat puhua rajoista. Se näkyy siinä, mitä teet seuraavan kerran, kun joku koettelee niitä.
LUJA – ELÄMÄSI VIIMEINEN KETOVALMENNUS
Kuvittele, ettei sun tarvitse enää aloittaa joka maanantai alusta. Että ruoka ei pyöri mielessä aamusta iltaan. Että opit syömään niin, että olet energinen työpäivän jälkeenkin ja tiedät, mitä tehdä, kun arki on kuormittavaa.
LUJAssa yhdistyy ketogeeninen ruokavalio ja riippuvuusmaailmassa opettamani käyttäytymismuutoksen työkalut, joiden avulla opettelet pois mustavalkoisesta ”kaikki meni pieleen” -ajattelusta.
LUJAn jälkeen sun ei tarvitse käyttää energiaasi ruoan, painon ja oman kehosi kanssa taistelemiseen – vaan elämäsi ja aitojen intentioidesi sekä ambitioidesi edistämiseen.
—
Molempien luomieni valmennusten taustalla on sama ajatus, jonka olen joutunut opettelemaan omassa elämässäni kantapään kautta: rakentaa omannäköistä elämää lupia kyselemättä.
Synttäriviikon tarjoukset ovat voimassa sunnuntaihin 25.10. klo 23.59 asti. Alennukset on laskettu kassalla valmiiksi, et tarvi mitään koodia.
Ja vielä yksi asia, jonka haluan kertoa avoimesti
Syntymäpäivänäni mun oli tarkoitus julkaista paljon muutaki ku YDIN. Uudet verkkosivuni, uusia tuulia ja asioita, joiden eteen olen tehnyt valtavasti töitä viime kuukausina.
Mutta elämä ei aina mene sen aikataulun mukaan, jonka on suunnitellut. Viime viikot ovat olleet melkoista tasapainoilua yrittäjyyden, valmennusten, ihmissuhteiden ja ihan tavallisen elämän välillä. Olen tehnyt pitkiä päiviä ja yrittänyt saada kaiken valmiiksi tähän yhteen päivämäärään.
Jossain kohtaa havahduin siihen, että hei, nyt mennään tällä. Kyllä sen muun ehtii (ja on oikeastaan tosi kutkuttava ajatus, että voin jatkaa tätä synttärijuhlintaa kanssanne koko loppuvuoden – uskon syvästi siihen, että kaikilla viivästyksilläkin on tarkoituksensa!).
Täysin tuntematon konsepti entiselle perfektionisti-minälleni, mutta tiiätkö ystävä, tätä se itsensä rakastaminen myös on. Ei ruoskimista tai asioiden runttaamista, vaan armollisuutta ja tulevaan luottamista.
Niinpä YDIN avautuu 20.10., syntymäpäivätarjoukset ovat voimassa suunnitellusti ja loput yllätyksistäni julkaisen, kun on niiden aika.
Mun viesti sulle on se, ettei sitä omaa unelmien elämää rakenneta rutistamalla ja pakottamalla. Rimaa laskemalla elämä on hauskempaa, keposempaa ja inhimmillisempää.
