Oman kehoni kanssa kokemani hankaluudet eivät ole alkaneet viime vuonna. Historia on pitkä, ja siihen mahtuu monenlaisia taisteluita niin painon kuin muidenkin terveysongelmien kanssa.

Kun huomasin, että Hannamarilla alkaa LUJA-valmennus, olin suoraan sanottuna väsynyt, stressaantunut ja ylipainoinen. En odottanut yhtään mitään.

Olin jo niin harjaantunut kokeilemaan kaikkea mahdollista, mikä ei kuitenkaan lopulta toiminut, etten osannut odottaa tältäkään mitään erityistä. Päätin silti hypätä mukaan. En silloin tiennyt, miten suuri muutos siitä alkaisi.

Olen aika klassinen tunnesyöjä. Jos elämäni on muuten järjestyksessä ja olen tasapainoinen ja rauhallinen, syöminen pysyy hallinnassa eikä minun tarvitse jatkuvasti taistella riippuvuuteni kanssa.

Mutta kun elämässä tapahtuu jotain vaikeaa, tilanne muuttuu. Useimmiten kyse on ollut ihmissuhdekriiseistä, kovasta työstressistä tai muusta kuormituksesta. Silloin riippuvuus alkaa taas huudella.

Olen oppinut tunnistamaan, että se on siellä taustalla, vaikka se ei hyvinä aikoina olisikaan aktiivinen. Olen kuvannut sitä joskus niin, että sisälläni on ikään kuin musta aukko. Kun jokin tuntuu pahalta, siihen voisi kaataa jotain syötävää ja saada hetkeksi helpotuksen.

Kaikki pysähtyy hetkeksi, mutta siitä seuraa aina jotain. Seuraamusten hinta on kasvanut niin suureksi, etten halua enää leikkiä sen kanssa.

Jos annan periksi, siitä seuraa häpeää, itsesyytöksiä ja jopa fyysisesti krapulainen olo. Ja koska tunnistan itsessäni makeaan liittyvän riippuvuuskäyttäytymisen, tiedän myös, ettei se todennäköisesti jäisi yhteen kertaan.

Yksi ei koskaan riitä. En halua enää takaisin siihen kierteeseen.

Lue myös: Susanna oli kokeillut aivan kaiken – vasta LUJA auttoi pääsemään ylipainosta eroon ja toi ruokarauhan

Kun LUJA-valmennusta oli takana noin 12 viikkoa, painoni oli pudonnut 11 kiloa. Se tuntui jotenkin aivan käsittämättömältä. Paino oli pudonnut rauhallisesti, vaikka viikkojen välillä olikin vaihtelua.

Olen toki laihtunut aikaisemminkin. Ongelma on aina ollut siinä, mitä tapahtuu dieetin tai kuurin jälkeen. Kun kuuri loppuu, kilot tulevat takaisin. Joskus vähitellen, joskus hyvinkin nopeasti.

Nyt minulla on ensimmäistä kertaa sellainen tunne, etteivät kilot tule takaisin, koska minä en ole kuurilla, jonka lopetan muutaman viikon päästä. Olen muuttanut elämäntapojani.

Se on valtavan iso asia ja siitä on seurannut muitakin, välillä suorastaan ihmeellisiä muutoksia. Kävin esimerkiksi optikolla sovittamassa uusia silmälaseja. Optikko totesi, että tietynlaiset kehykset sopivat minulle hyvin, koska minulla on niin kapeat kasvot.

Minä ihmettelin, että kenelle hän oikein puhuu. Olen aina ajatellut olevani se pyöreä ihminen ja yhtäkkiä en enää ollutkaan! Siinä muuttuu väistämättä myös käsitys itsestä.

Ehkä kaikkein suurin muutos on tapahtunut suhteessani itseeni. Aikaisemmin, kun kävelin peilin ohi, katsoin kyllä itseäni, mutta katseeni kohdistui aina niihin kohtiin, joista en pitänyt. Siihen liittyi jatkuvaa arvostelua. Mielessäni pyörivät ajatukset siitä, mikä kaikki kehossani oli pielessä.

Nyt olen huomannut katsovani itseäni peilistä aivan toisella tavalla. Saatan ajatella, että näytänpä minä ihanalta. Se on minulle jotain aivan uutta.

Aikaisemminkin olen voinut sanoa itselleni jotain myönteistä, mutta siihen on usein liittynyt jokin varaus tai arvosteleva jatkoajatus. Nyt voin katsoa itseäni ja aidosti pitää näkemästäni.

Olen oppinut rakastamaan itseäni ja olemaan armollisempi kehoani kohtaan. Kun mietin, miten koville olen kehoni vuosien aikana laittanut, tunnen sitä kohtaan nykyään aivan uudenlaista kiitollisuutta.

Olen jojoillut käytännössä koko aikuisikäni. Olen vain 158 senttimetriä pitkä, ja painoni on vaihdellut aikuisuudessa jopa 30 kiloa. Se on tämän kokoiselle ihmiselle valtava vaihtelu. Kehoni on joutunut kestämään paljon. Nyt ajattelen, etten enää halua taistella kehoani vastaan. Haluan pitää siitä huolta.

Lue myös: Näin Suvi-Maria selätti neljän vuoden painojumin LUJA-valmennuksessa ja tiputti 12 kiloa

Jos minun pitäisi kertoa yksi asia, joka erottaa LUJA-valmennuksen kaikesta aikaisemmin kokeilemastani, se olisi tämä: Tässähän syödään. Niissä muissa ei syödä.

Olen joskus ollut ulkona syömässä huomattavasti isokokoisemman miehen kanssa, ja minun ruoka-annokseni on ollut hänen annostaan suurempi. LUJA-valmennuksessa olen oppinut syömään määrällisesti hyvin ja reilusti.

En kärsi nälästä. Se oli minulle valtava oivallus. Olin tottunut ajattelemaan, että laihtuakseen täytyy syödä vähän, sinnitellä ja kestää nälkää. Nyt olen huomannut, ettei minun tarvitse tehdä niin.

Olen oppinut myös esimerkiksi sen, ettei illalla ole pakko syödä, jos päivän aikana on saanut riittävästi ravintoa. Minulle sopiva pätkäpaasto on tuntunut luontevalta. Minulla ei ole tunnetta siitä, että joutuisin jatkuvasti odottamaan seuraavaa ruokailua. Ja mikä tärkeintä, olen oppinut syömään tavalla, joka tuntuu hyvältä ja sopii omaan elämääni.

Minulle tuli yllätyksenä, kuinka kokonaisvaltainen LUJA-valmennus oikeastaan on. Olin ajatellut, että kyse olisi ensisijaisesti ruokavaliosta, mutta eihän tässä puhuta pelkästään ruoasta. Ei todellakaan.

Olemme käsitelleet esimerkiksi hormoneja, vaihdevuosia, unta, palautumista, kylmäaltistusta ja sitä, miten erilaiset asiat vaikuttavat hyvinvointiin. Välillä tuntuu, että ruokavalio on oikeastaan vain yksi seuraus kaikesta muusta, mitä olen oppinut.

Aikaisemmissa dieeteissä huomio on ollut lähinnä siinä, kuinka paljon saa syödä ja mitä pitää rajoittaa. Nyt olen alkanut ymmärtää kokonaisuutta ja sitä, että eri elämäntilanteissa tarvitaan erilaisia ratkaisuja.

Jos kuormitusta on paljon, kaikkea ei tarvitse tehdä samalla tavalla kuin silloin, kun elämä on rauhallista. Joskus paras ratkaisu voi olla vaikka pieni kävelylenkki.

Olen saanut käyttööni työkaluja, joiden avulla voin pysähtyä, rauhoittua ja saada ajatuksiani järjestykseen. Minulle on ollut lohdullista huomata, että vaikeisiin tilanteisiin on olemassa toimintamalleja. Minun ei tarvitse enää ajatella, etten selviäisi jostakin tilanteesta.

Kun fyysinen vointini on parantunut, myös liikkuminen on alkanut maistua aivan eri tavalla. Aikaisemmin kävin kuntosalilla noin kaksi kertaa viikossa. Nyt käyn neljä kertaa viikossa. En siksi, että minun olisi pakko, vaan siksi, että se on yksinkertaisesti niin mukavaa.

Liikkuminen tuntuu hyvältä, ja huomaan myös kehittyväni. Se motivoi jatkamaan. Tämäkin on yksi niistä asioista, joita en olisi osannut odottaa.

Valmennuksen aikana elämässäni on ollut myös ihmissuhteisiin liittyviä haasteita. Sellaisia tilanteita, joissa olisin aikaisemmin hyvin todennäköisesti turvautunut syömiseen. Nyt en ole tehnyt niin. Riippuvuus on kyllä välillä ilmoitellut itsestään. Olen huomannut ajatuksen siitä, että syömisestä voisi saada helpotusta, mutta olen osannut pysähtyä. Tiedän, mitä siitä seuraisi, enkä halua enää niitä seuraamuksia.

Minulle on ollut tärkeää ymmärtää, että voin valita toisin ja että minulla on siihen konkreettisia työkaluja. Tämä ei tarkoita, etteikö vaikeita tunteita tai tilanteita enää tulisi, mutta nyt tiedän, ettei minun tarvitse ratkaista niitä syömällä.

Vertaistuki on ollut valtavan tärkeää. Yksi LUJA-valmennuksen tärkeimmistä asioista on ollut yhteisö. Meillä on ollut tapaamisia, joissa olemme voineet jakaa kokemuksiamme ja puhua myös vaikeista asioista.

Jos olen kertonut jostakin itseäni mietityttävästä tilanteesta, joku toinen on saattanut todeta kokeneensa aivan saman asian edellisellä viikolla ja sitten hän on kertonut, miten selvisi siitä. Sellainen jakaminen on todella arvokasta. On myös tärkeää, että valmentajan voi kohdata kasvotusten videoyhteyden välityksellä.

Hannamari ei ole ollut vain joku etäinen verkkovalmentaja, vaan ihminen, jonka kanssa voi oikeasti keskustella. Ryhmässä on ollut turvallinen ja luottamuksellinen ilmapiiri. Se merkitsee paljon, koska käsittelemme myös hyvin henkilökohtaisia ja herkkiä asioita.

Olen arvostanut myös valmennuksen materiaaleja. Ne ovat olleet selkeitä, havainnollisia ja helposti ymmärrettäviä. Olen useamman kerran palannut johonkin lyhyeen videoon tai PDF-materiaaliin, kun olen halunnut tarkistaa, miten jokin asia menikään. On hienoa, että vastaukset löytyvät myös itsenäisesti.

Lue myös: Miksi koko ajan tekee mieli makeaa?

Jos mietit LUJA-valmennukseen lähtemistä, sanoisin ensimmäiseksi, että kannattaa ehkä unohtaa kaikki, mitä kuvittelee tietävänsä ketovalmennuksista. Minulle tämä osoittautui aivan toisenlaiseksi kuin olin odottanut.

Totta kai ruokavaliolla on oma osuutensa. Mutta minä tarvitsin kaiken tämän muun sen ympärille. Kokonaisuuden. Ymmärryksen. Työkalut. Ja ennen kaikkea sen, että aloin muuttaa elämäntapojani sen sijaan, että olisin jälleen aloittanut uuden dieetin.

Minulle 12 viikkoa oli riittävän pitkä aika ymmärtää, että tässä ei olla kuurilla, joka päättyy ja jonka jälkeen palataan entiseen. Minulla ei ole tarkoitus palata entiseen. Se on ehkä kaikkein merkittävin asia, jonka voin tästä kokemuksesta sanoa.

Jos olet kokeillut kaikkea mahdollista, niin kuin minä olin, kokeile vielä tätä, koska tämä voi muuttaa koko elämäsi. Niin minulle kävi.

Lue myös: Näin vapauduin sokeririippuvuudesta ja olen pitänyt poissa tiputtamani 30 kiloa

LUJA on 12 viikon kokonaisvaltainen valmennus, jossa yhdistyvät yksilöllisesti sovellettu ketogeeninen ravitsemus, käyttäytymismuutos ja oman kehon toiminnan ymmärtäminen. Tavoitteena ei ole vain pudottaa painoa, vaan rakentaa taitoja, joiden avulla pystyt pitämään huolta itsestäsi myös valmennuksen jälkeen.

Jos tunnistat itsesi Sarin tarinasta, varaa maksuton kartoituspuhelu kanssani. Keskustelussa selvitetään, missä tilanteessa olet nyt, mitkä asiat ovat mahdollisesti estäneet sinua onnistumasta ja voisiko LUJA olla sinulle sopiva seuraava askel.

Varaa maksuton LUJA-kartoituspuhelu.