Laiskiainen täällä hei! Parin viime viikon ajan treenit on tehty mukavan CrossFit -salin sijasta puita tekemällä, uimalla ja kantamalla 25 kilon betonisäkkejä pois sisätiloista tilaa viemästä. Ajattelin silti kertoa kesän kamalimmasta ja samalla hauskimmasta treenikerrasta, sillä pääsin muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa tälle kesälle ulkowodille.

Koutsi oli järjestänyt treenit Ounaskosken rannalle, jonne tihkusadetta ja hiekkaa pelkäämätön joukkiomme saapui odottavaisin mielin. Täytyy tähän alkuun täytyy kyllä todeta, että liikkuminen on tuntunut kaikissa muodoissaan monin verroin mukavammalta, kun on saanut vetää ajan kanssa happea hektisen elämänjakson jälkeen. Loman alussa totesin, että jo muutamalla hyvin nukutulla yöllä ja haahuilupäivällä saa stressitasot laskemaan maltillisille tasoille ja olotilan nousemaan pilviin.

Minua vähän harmittaa, etten ottanut mukaani tuonne parin viikon takaiselle ulkowodille kameraa, mutta katsotaan josko minulla olisi tarjota myöhemmin vähän jännittävämpää ja hikisempää treenimateriaalia. Nämä viime viikolla napsitut rennot rantalöhöilykuvat sallittakoon harvinaisuutensa tähden! Rennosta ei kuitenkaan ollut tietoa näissä treeneissä, sillä boksilla oli tuohon aikaan meneillään kestävyysjakso. Perinteisten alkulämmittelyjen jälkeen oli edessä tiukka loppuwodi, jossa tehtiin aikaa vastaan viisi kierrosta seuraavia liikkeitä:

30 mountain climbers (punnerrusasennossa saksihyppyjä vatsojen alle)

100 m polvenkorkuisessa jokivedessä juoksemista (käytännössä tarpomista)

20 etenevää burpee-hyppyä ylämäkeen (skaalasin selkäongelmieni vuoksi eteneviksi askelkyykyiksi)

100 m polvenkorkuisessa jokivedessä juoksemista takaisin treenipaikalle

… ja alusta.

Normaalisti en kauhistu wodeja tai niiden sisältöjä, koska maaliin on aina päästy, vaikkakin sitten hitaasti lyllertäen. Nämä kestävyysviikkojen kokonaisuudet ovat kuitenkin allekirjoittaneelle niitä suurimpia haasteita, koska kysymys on omasta heikkousalueesta. Hurjankuuloisen wodin nähdessä mielessä käy ajatus siitä, etten pysty tähän. Hauskinta on kuitenkin se, että tämänkaltaisten ajatusten jälkeen vedetty treeni tuntuu miljoona kertaa paremmalta voitolta kuin mukavuusalueella tehdyt treenit. Oman mielen hapatus on mukana aina, mutta pääasia on se, ettei sille anna periksi! Pitää antaa itselleen mahdollisuus voittaa ne hölmöt esteet.

Viileä jokivesi teki hyvää ja treenin jälkeen oli ihanaa antaa talviturkille kyytiä pulahtamalla uimaan. Tällaista lisää.