Nainen, auta naista mäessä

 

Olen tässä viime kuukausina törmännyt meidän naisten väliseen upeaan auttamisen ilmiöön enkä malta olla kirjoittamatta siitä muutamaa sanaa. Kulttuurimme yleisessä ilmapiirissä puhutaan, että naiset puukottavat toisiaan selkään tai yrittäjäkaveria ei haluta vahingossakaan auttaa, koska oma ansionmenetys pelottaa niin vietävästi. Kyräillään hiljaa nurkissa eikä vahingossakaan kerrota omista suunnitelmista tai yhteistyökuvioista, jotta niitä ei varasteta. Huhheijakkaa ihmiset, nyt jos koskaan olisi aika päästää irti tällaisista muinaisuskomuksista, kääriä omat hihat ylös ja ruveta asenteenmuutoshommiin.

En kiellä tällaisten asioiden olemassaoloa, olen joutunut seuraamaan itsekin moisia sivusta muutamia kertoja. Sanon silti tuollaisille ajatuksille piutpaut, koska vielä enemmän olen saanut todistaa aivan toisenlaista käytöstä, varsinkin oman ikäluokkani kesken. Se mihin voi vaikuttaa on omat ajatukset, asenteet ja käytännön toimet – siinäpä sitä samalla muovataan sillä omalla esimerkillä näitä pinttyneitä käsityksiä positiivisempaan muotoon, lopulta olemattomiin.

Freelancerina edessä on välillä tiukkojakin työmutkia, joissa menee toisinaan sormi suuhun – varsinkin jos sattuu työskentelemään yksin kehäkolmosen ulkopuolella kuten itse teen. Välillä olen tarvinnut apua hinnoitteluun, teknisiin kiemuroihin. Toisinaan se mitä kaipaa eniten on ihan vain henkinen tuki ja palaute.

Olen toisinaan kysynyt suoraan apua ja aina sitä on saanut – usein paljon isommassa mittakaavassa kuin alunperin ajattelikaan. On tullut vinkkejä kirjan kirjoittamiseen, blogiyhteistöihin, sisällöntuottoon ja markkinointiin. Viime aikoina minulle on vinkattu monen eri ihmisen taholta oma-aloitteisesti lehdille työskentelemisestä, allekirjoittaneelle sopivista duuniprojekteista sekä annettu arvokasta palautetta. Saan olla onnellinen näistä upeista kollegoista ja ystävistä ympärilläni, kiitos että olette juuri siinä!

balcony_interior_planting_herbs_yellowmood2

Vaikka olen aina auttanut itsekin mielelläni muita, nämä hyvän mielen kokemukset ovat laittaneet miettimään entistä tarkemmin omaa toimintaa siltä kannalta, että vastaako se niitä arvoja, joita luulen omaavani. Muistanhan itsekin auttaa, kiittää ja kannustaa muita pyydettäessä, mutta erityisesti pyytämättä? Kaikki lähtee asenteesta, siitä että näkee toisissa lähtökohtaisesti hyvää. Naiset, meissä jokaisessa on pontta auttaa toisiamme myötä- ja vastamäessä. On ehkä maailman paras tunne, kun on voinut antaa jotain takaisin ja olla konkreettiseksi avuksi muille.

Joskus auttamista on ihan vain sekin, että lähettää toiselle kiitoksen jostain hyvin tehdystä työstä. Vinkkaa jostain loistavasta koulutuksesta tai työmahdollisuudesta, joka voisi sopia toiselle. Hyvä luo ympärilleen hyvää ja pienikin apu tai palaute voi olla vastapuolelle kullanarvoista. Mitä moisia hyvyyksiä panttaamaan itsellään, kun jakamalla saa isompaa iloa?

rovaniemi-hannamarirahkonen-visitrovaniemi-beach 17

Yksi tämän vuoden tavoitteistani on auttaa muita mahdollisimman paljon eteenpäin omalla tiellään aivan kuten minua on autettu. Kannustaa tekemään omaa juttua, tukea epävarmuuden hetkellä ja auttaa konkreettisesti kaikessa missä vain osaan. Se ei ole keneltäkään pois, vaan kasvattaa yhteishenkeä ja vie meitä kaikkia eteenpäin.

Jokaisella on taatusti joskus suu louskannut ohi fiksuuden rajan, mutta älä kaiva omaa kuoppaasi puhumalla toisista ilkeyksiä. Siitä ei saa kuin pahan mielen itselle ja muille. Käytetäänkö mieluummin jokainen tilaisuus toisista hyvän esiintuomiseen? Meistä jokaisesta kun sitä löytyy. Seuraavalla kerralla, kun vastapuoli aloittaa rumanvärisen keskustelun toisesta, stoppaa se heti alkuunsa. Pahanlänkytykselle saa sanoa ei, tiukastikin.

Heidi

Täyttä asiaa! Ihmisten pitäisi luopua "nainen on naiselle peto" -ajatusmallista.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Joo, tuo mainitsemasi ajatusmalli on todella kummallinen. Olisi mielenkiintoista tietää, että mistä tällainen ajatus on lähtenyt ja miksi. Yhteistyössä on hurjasti voimaa ja usein juuri ne isoimmat menestyjät ovat ensimmäisenä auttamassa muita eteenpäin. Se on hieno huomata ja siihen itsekin pyrin :)

Vastaa
Paula

Tosi hyviä ajatuksia ja tekoja. Onko muuten sinulla vinkkejä siihen, miten voi nätisti (tai joskus vähemmän nätisti) saada lopun keskusteluista, joissa puhutaan pahaa toisista? Olen ehkä liiankin varovainen sanomaan suoraan niissä tilanteissa, että lopetetaan tällainen keskustelu, vaikka se olisi paikallaan. Toistaiseksi on menty sillä, että lähden pois niistä tilanteista tai olen hiljaa. Onko vastaavasti kokemuksia siitä, miten on käynyt, kun on mennyt suoraan väliin ja sanonut ei pahan puhumiselle?

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Olen havainnut hyväksi keinoksi ihan vain sanoa, ettei tämä asia kuulu minulle ja kannustanut selvittämään ongelmat suoraan ko. ihmisen kanssa. Joskus olen muotoillut asian niin, että "minusta ei tunnu kovin hyvältä kuulla tällaisia asioita". Monesti asioiden ilmaiseminen omien tunnetilojen kautta on lempeä keino auttaa toista ymmärtämään, että nyt olisi aika vaihtaa keskustelunaihetta. Sellainen ei suoraan syyllistä toista, mutta auttaa häntä havahtumaan tilanteeseen.

Toinen keino on ollut yrittää tuoda keskusteluun lempeitä vasta-argumentteja ja ohjata keskustelua vähän paremmille urille sanomalla vaikka "no ehkä hän ei tarkoittanut sitä niin", "no kaikkihan me erehdytään aika ajoin" tai ilmineeraamalla jotenkin muuten, että ko. ihmisessä on paljon hyvää eikä virhe X peittoa niitä.

Toki on ihmisiä, joiden lempiasia on puhua muista pahaa, he ovat luku erikseen enkä ainakaan vapaaehtoisesti vietä aikaani kanssaan. Suurin osa on tajunnut hienovaraiset (ja suoremmatkin) vinkit ilman loukkaantumista. Sitten on niitä, joita se, ettei tällaiseen lähde mukaan tai joille antaa asiasta palautetta, on kirpaissut enemmän.

Minäkin olen aiemmin ollut liian kiltti, mutta ehkä aika ja kokemukset ovat tuoneet varmuutta. Koen, että on tärkeintä olla rehellinen itselleen ja kyetä perustelemaan miksi toimii ja haluaa toimia tietyllä tavalla - se antaa sitä varmuutta pitää niistä asioista kiinni :) Kiitos Paula sinun kommentista, toivottavasti tästä oli jotakin apua!

Vastaa
Paula

Kiitos vinkeistä, kyllä auttoi :)

Tiinatuulia

Upeaa Hannamari, I'm 150% on this side :)

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Ihanaa kuulla Tiinatuulia!

Vastaa
Helena

Kaikki tuo mitä kirjoitit on niin totta ja varmaan toteutuukin parhaiten juuri sinun ikäluokassasi. Onneksi nuoret ovat avarakatseisia ja ymmärtävät, että antaen myös saa.
Omassani joka on keski-ikää olevien luokka tämä ei tunnu menevän näin. Ottamassa ollaan kyllä, mutta toiselle antaminen sitten onkin jo ihan toinen juttu. Pääasia, että hyötyy itse.
Tämä on myös pitkälti, ehkä, riippuvaista siitä missä päin maata asuimme.
Kun tulee Varsinais-Suomesta sinne pohjoiseen niin ilmapiiri on aivan toinen, siellä on jotenkin helppo olla, en tiedä sikäläistä kulttuuria ja mentaliteettia sen syvemmin, mutta tämä V-S on vähän sellainen kateuden tyyssija. Taisi mennä ohi aiheen. Mutta joka tapauksessa vastavuoroisuus on tärkeää.

Vastaa
Hannamari Rahkonen

Itse olen kohdannut auttavaa henkeä monesta ikäluokasta ja monista eri maanosista, mutta olen huomannut kyllä selkeän eron elämäntyylien välillä eri maanosien suhteen. Uskon siihen, että vaikka hyvä ei tulisi heti takaisin, se tulee ennemmin tai myöhemmin. Vilpittömyys ja auttamisen halu ovat hienoja ominaisuuksia, kun ne tehdään oikeista motiiveista.

Niinhän se menee ihan kaikessa, että ainoa keneen voimme varmuudella vaikuttaa, olemme me itse. Vastavuoroisuus on tärkeää ja mikäli tämä ei toteudu, tullaan terveeseen rajanvetoon. Sillekin on paikkansa.

Kaikkea hyvää talveesi Helena :)

Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Mádaran 40 % alemyynti tulee – näihin tuotteisiin kannattaa sijoittaa!
Ruskan sävyttäminä syysiltoina
Opettele vastaanottamaan kiitos
Miten selätin hiustenlähdön?