Kiitos, kasvun vuosi 2017

Gdansk Hipster Cafe Drukarnia 4

Suunnitelmani leppoisammasta vuodenvaihteesta meni maaliin, mutta aika eri tavalla kuin olin ajatellut.

Tuli useampi sohvan pohjalle sitonut sairaspäivä ja lopulta miniflunssa, josta onneksi selvittiin vain kevyellä tukkoisuudella, mutta sitäkin useammalla unettomalla yöllä. Kun on paininut kutakuinkin pari kuukautta unettomuuden kanssa, ei nämä aamuviideltä nukahtamiset paljoa naurata. Toisaalta tällaisena luovan työn tekijänä on todettava, että toisina öinä valvomisessa on kultareunuksensakin ideoiden alkaessa pulputa. Yön hämärässä mustan tussin kosketuksesta suhisevan paksun paperin pinta täyttyy huolimattomista kaunokirjaimista, nuolista, huutomerkeistä ja mind mapeista. Aika elvyttävää.

Tragikoomista kyllä, vaikka tällä lomalla oli skipattava laskureissu pohjoiseen, vaihdettava treffi-ilta nenäliinoihin ja Netflixiin sekä ravintolaillallinen ruokahaluttomuuteen, ei minua edes hirveästi harmita.

Sellaista se elämä joskus on, aika nurinkurista ja odottamatonta. Tai aika useinkin, jos rehellisiä ollaan.

Ehkä en jaksa harmitella siksikään, koska tiedän että tuleehan näitä lomia ja arvostan jo itsessään meidän soljuvaa arkea, joka mahdollistaa liukuvan työajan, tosi ihanan ja tähän elämäntilanteeseen sopivan työn sekä satunnaiset vapaapäivät tarvittaessa. Tänä vuonna aion pitää kiinni vapaista viikonlopuista ja vapaapäivistä erityisen huolellisesti, viime syksynä lipsuin pahanpäiväisesti ja sillä oli taatusti näppinsä pelissä sängynpohja-ilmiön tunkeutuessa kylään tähän osoitteeseen.

portugal-surfers

2017 oli tapahtumarikas monellakin tapaa ja jäi ehdottomasti kaikista vastoinkäymisistä huolimatta reilusti plussan puolelle. Ehdin pitää vuoden aikana yhteensä noin kolme kuukautta lomaa, töitä riitti monille käsille, matkustelimme aika paljon, ensitapaamisestamme Tuomaksen kanssa tuli kuluneeksi kokonaiset 10 vuotta, lautailimme ja hautasimme Super-Pirtelöbaarin. Menetimme rakkaan perheenjäsenen, löysimme kourallisen ihania uusia ystäviä Suomesta ja maailmalta. Saimme syödä Tuomaksen kanssa yhdessä lounasta useammin kuin koskaan ennen ja perheemme täydentyi yhdellä uudella persoonalla loppuvuodesta.

Viime vuoden monien matkojen tuomista hengähdyshetkistä sekä kokemuksista olen maailman onnellisin. Matkoilla on kummallinen tapa täyttää ihmiskapasiteetti pahan päivän varalle, ne lataavat jotain salaisia energiavarastoja ja saavat tuntemaan siltä, että on elossa.

Lissabon, Milano, Como-järvi, Kööpenhamina, Gdánsk, Tromssa ja Lofoottien kaikki pikkukaupungit. AHH.

Vastoinkäymisiin suhteutettuna vuosi on pitänyt sisällään hurjia itseni ylityksiä, sillä kolminkertaistin liikevaihtoni ja sain tiimiini aivan mahtavat uudet tiiminjäsenet. Ninan ja Mikan hakemukset iskivät sydänjuurieni ytimeen heti ensilukaisulla – tiesin välittömästi, että tässä, nämä tyypit ne ovat! Heureka, apua ja ihanaa – mitä näitä nyt on!

”Mitään uutta ei voi tulla tilalle, jos ei ota välillä riskejä ja luovu ronskisti asioista, jotka tekevät arjesta ja päänsisäisestä elämästä yhtä takkua.”

Tapanani on ollut asettaa vuosilleni teemoja, koska ne toimivat lempeinä suuntaviivoina tulevalle – muistuttavat mitä kohti haluaa kulkea. Muistan elävästi, kun keksin lokakuussa 2016 teeman seuraavalle vuodelle: kasvu. Tuo pieni viisikirjaiminen sana oli kiehtova, koska se ulottui kaikessa koruttomuudessaan jokaiseen elämän osa-alueeseen. No, kasvua kuluneet 12 kuukautta kyllä tarjosivat monessa muodossaan.

2017 on ollut hyvin täysinäinen, siitä olisi riittänyt tapahtumia vähän muillekin vuosille, mutta hei, tässä sitä ollaan. Hengissä ja toiveikkaita.

Viime aikoina olen miettinyt paljon luopumista. Ajatus kristallisoitui mielessäni vuoden viimeisiä töitä paketoidessa: 2018 tulee olemaan luopumisen vuosi. Mitään uutta ei voi tulla tilalle, jos ei ota välillä riskejä ja luovu ronskisti asioista, jotka tekevät arjesta ja päänsisäisestä elämästä yhtä takkua. Katsotaan mitä luopuminen tulee konkretiassa tarkoittamaan, toivottavasti ainakin vähemmän – mutta sitäkin merkityksellisempiä – töitä, enemmän vapaa-aikaa, aina vapaat viikonloput, brunsseja ystävien kanssa, paljon hyviä yöunia, vähemmän piipittävää puhelinta ja turhasta niuhottamista, somettomuutta, sopivassa suhteessa lähtemistä ja paikallaan olemista.

Sitä, ettei aina tarvitse olla saatavilla, koska aika usein on parasta olla vain omassa kuoressaan omien ihmisten kanssa. Näillä tuumauksilla siis tämän vuoden kimppuun, sitä ennen kuitenkin vielä pieni kuukausikertaus:

Yellow Mood Blogivuosi2017 luonnonkosmetiikan-paras-ripsivari-pitaa-ripset-taivutettuina-ja-erottelee-3 Yellow Mood Blogivuosi2017 3 raakasuklaakonvehdit-

TAMMIKUU

Vuosi alkoi todella kurjissa tunnelmissa. Olin sairastanut jotain ihmeellistä yskävirusta jo viikkoja samaan aikaan, kun pienin perheenjäsenemme Topi meni äkillisesti huonoon kuntoon ja jouduimme tekemään elämämme raskaimman päätöksen. Asia oli hyvin kipeä enkä edelleenkään voi kuunnella noihin aikoihin repeatilla soittamiani biisejä, koska ne tuovat nuo kaikki hetket aivan liian iholle.

Vastapainoksi tammikuuhun mahtui paljon ihaniakin juttuja: hedelmällinen työreissu Helsinkiin, Tampereelle ja Jyväskylään, ensimmäiset lehtikuvani, Sandron keittokirjan ostaminen (tämä on rehellisesti sanottuna ainoa reseptikirja, jonka ohjeita noudatan) ja otin käyttöön elämänlaatuani noin 150 % parantaneen Trello-applikaation. Vihdoinkin suttuaivoisen ihmisen ajatukset ovat edes jollain tavalla järjestyksessä!

Rustasin myös vähän surumielisen koosteen vuodesta 2016, pohdin tulevan työvuoden tavotteita (joissa onnistuin ihailtavasti) ja pysähdyin miettimään sitä miten muita auttamalla pääsee aina pidemmälle.

Teemabiisi: Fatboy – Moments That Count

HELMIKUU

Kotimme muuttui Sandron keittokirjakokkeilujen myötä Rollondroksi (Sandrolla on tämän lisäksi myös kolmas sivupiste Sallandro). Tuomaksen päivätyöt olivat loppuneet edellisessä kuussa ja hän vietti loppuja lomiaan vielä helmikuussa. Sisustin ja koko tammi-helmikuun vaihde meni reissaillessa Rovaniemen, Helsingin, Jyväskylän ja Tampereen väliä työtapaamisissa. Aloitimme myös mittavan saittiuudistusprojektin.

Kotitoimistolla arki meni pääasiassa siihen totutellessa, että nyt meitä onkin kotona kaksi sen sijaan, että omistaisin itse koko kotitoimistoni. Minulla oli kehittynyt yksin työskennellessä kuin huomaamatta tosi vahvat omat rutiinit: nousin aina seitsemän aikaan töihin, keitin kahvit, käytin koiran ulkona ja aloitin työt.

Helmikuun valo alkoi ilahduttaa mieltä, kävimme Rukalla mökkeilemässä ja lautailemassa ison ystäväporukan kanssa ja näin lempielokuvani La La Landin, jonka olen sittemmin katsonut varmaankin neljästi tai viidesti. Leffan soundtrackin laitan soimaan aina, kun on yhtään alivireinen mieli tai maailma tuntuu raskaalta – suosittelen kokeilemaan!

Kirjoitin helmikuussa myös todella hyvästä luonnonkosmetiikan ripsarista, ihastuin ikihyviksi eettisesti valmistettuihin Raven+Lilyn messinkisormuksiin ja kaivoin spiraalileikkurin naftaliinista innostuen valmistamaan bataattipastaa sekä erilaisia kastikkeita sen kanssa.

Teemabiisi: Charlie Cunningham – Minimum

MAALISKUU

Päivät alkoivat vihdoin tuntua pidemmiltä ja valostumisen seurauksena aloin mylläämään kotia. Vietimme 9-vuotishääpäiväämme ja mietimme miten ihmeessä aika on kulunut näin nopeasti! Sain idean tehdä kesällä vain kaksi- tai kolmepäiväistä työviikkoa, jonka toteutinkin myöhemmin. Yleisesti ottaen maaliskuussa oli tosi kiire ja olin aika stressaantunut.

Työn ja koulun ohella aikaa vei asuntokaupariidan käräjäoikeuskäsittelyyn valmistautuminen. Tuo pitkittynyt pattitilanne ehti syödä sisältä useamman vuoden ajan ja tuossa vaiheessa alkoi tuntumaan, etten jaksa enää yhtään. Kuten huhtikuun kohdalta voittekin lukea, asia loppujen lopuksi selvisi parhain päin, mutta kevyesti ei meistä kukaan päässyt ja makselen vieläkin tuota vuosien varrella kertynyttä henkistä stressivelkaa.

Keittiössäni syntyi taivaallisia raakasuklaakonvehteja, koostin arkiruoanlaittoa helpottavan 9 x kasvisruokaa -listan, kerroin mitä asioita rakastan Lapissa ja sain pahalaatuisen mehikasvimanian, jonka seurauksena kotiimme muutti iso rypäs viherkasveja.

Teemabiisi:  Tom Odell – Can’t Pretend

vintage-loytoja-ja-ekologista-sisustamista-5 Yellow Mood Blogivuosi2017 6 Hannamari ja Tuomas_7 Yellow Mood Blogivuosi2017 5 Yellow Mood Blogivuosi2017 4 Portugal-lissabon-20

HUHTIKUU

Kuukauden helpottavin juttu oli se, että 4,5 vuotta kestänyt asuntokauppariita saatiin vihdoinkin päätökseen ilman käräjäoikeuteen menemistä. Se on aika pitkä aika pitää omaa elämää paussilla. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, vastoinkäymisiään ei voi valita ja tottakai ne väkisinkin muuttavat ihmistä – etenkin, jos niitä sattuu useampi samaan putkeen. Tämän asian selviämisen myötä harteilta tippui valtava näkymätön painolasti ja elämään palasi sitä vanhaa iloa ja toiveikkuutta, jotka olivat olleet aika kauan piilossa.

Tutustuimme kuun alussa hieman sattumalta italialaiseen Lucaan, lähdimme seikkailemaan Korouoman kanjonille ja suuntasimme seuraavalla viikolla Leville hänen luokseen viettämään pientä lomaa. Siellä pyöräilimme järkyttävässä viimassa keskellä metsikköjä, kävimme lautailemassa ja lataamassa akkuja.

Ostimme kesäkuulle lentoliput Portugaliin ja Italiaan, tuntui hyvältä lähteä hetkeksi pois Suomesta. Kirjoitin huhtikuussa myös pieniä ajatuksia blogimaailman kulisseista ja koostin tosi kattavan artikkelin mineraalimeikkien käytöstä.

Teemabiisi: Harry Styles – Sign of The Times

TOUKOKUU

Muistan toivoneeni toukokuussa, että saisin kokea samanlaisen rakkauden ja huolettomuuden kesän kuin 10 vuotta sitten tavatessani Tuomaksen, ja niin todella tapahtui. Vaikken tuolloin tietenkään tiennyt vielä mitä tuleman piti, edessä oli mitä uskomattomin kesä: pitkä loma Lissabonin auringon alla, kolme kuukautta viipyneet uudet yllätysystävät Amerikasta, öiset soutelut hiljaisella järvellä, lapsuuden hippaleikit, valvomiset. Nuo muistot ovat kannatelleet läpi pimeimmänkin kaamoksen, jonka iskut ovat tuntuneet toisinaan tatuoituneen joka puolelle.

Toukokuu itsessään oli aika stressaava, koska tein hirveällä höyryllä valmiiksi kesän töitä, jotta saisin olla oikeasti lomalla. Mieli oli kireällä ja iho sai kunnon kriisin. Tästä viisastuneena tänä vuonna olen varautunut paremmin eikä tarvetta lomanlähtöstressille ole. Näiden juttujen lisäksi muistelin mitä tapahtui 10 kesää sitten, julkaisin minihaastattelun, jossa kerromme Tuomaksen kanssa 25 asiaa toisistamme ja kokosin ajattoman oppaan luonnonkosmetiikan aurinkosuojista.

Teemabiisi: Mark Ronson ft. The Business Intl – Record Collection

KESÄKUU

Kesäkuu oli ihanin naismuistiin. Lensimme lomalle Lissaboniin ja paikka osoittautui unelmien täyttymykseksi. Kävelimme joka päivä kilometritolkulla polttavilla mosaiikkipaloista kootuilla kapeilla kujilla ja kaduilla, tapasimme ihania taiteilijoita, rakastuimme rappioromanttiseen arkkitehtuuriin, söimme vähän liikaa Pastel de Nata -leivoksia, tankkasimme aurinkoenergiaa, nukuimme kuin tukit ja totesimme kestävämme erinomaisesti 40 asteen lämpöä. Seisoimme meren rannalla hölmösti hymyillen, aaltojen lempeistä vaahtopäiden kosketuksesta nauttien, näimme tulikärpäsiä keskellä yötä sumuisen vuoristoteillä.

Blogissa oli tarkoituksella hiljaista, joskin lähetin teille virtuaalisia postikortteja Portugalista ja fiilistelin kaupungin tunnelmaa jutussani Kaikki mitä tahdon muistaa. Olen onnellinen, että kirjoitin tuon tekstin. Siihen on ollut niin lohduttavaa palata pimeinä talvipäivinä.

Teemabiisi: Marina and The Diamonds – Fear and Loathing

summer2017-saunalautta-rovaniemi dandelions-finnish-summer-2 Yellow Mood Blogivuosi2017 7 summer2017-lofoten-seashells colorado-crew1

HEINÄKUU

Loma jatkui heinäkuussa ja tekstin tuottaminen tuntui sillisalaatilta. Palasimme ulkomailta heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja Suomi tarjoili sitä takuuvarmaansa, eli jääkylmiä järviuinteja, lentopallopelejä kostean kylmällä hiekalla, kotailtoja, voikukkien haituvia. En jaksanut edes kesäkukkia juuri laitella, tosin yrttejä kävin ostamassa. Unohdin kylläkin leppoisan kesäelämän tiimellyksessä olemassaolonsa kokonaan ja  kuihtuivat mokomat parvekkeelle, ups.

Tutustuimme aivan huikeisiin amerikkalaisiin, jotka päätyivät monien sattumusten kautta pihallemme telttoineen. Benillä oli suomalaisia sukujuuria ja hän oli saanut ystävänsä Zainin, Beaun ja Sethin lähtemään mukaan useamman kuukauden Suomi-matkalle. Pelasimme Ultimate Frisbeetä, valvoimme yöviiteen, soudimme kesäyön hiljaisuudessa järvellä, juoksimme vaatteet päällä jokeen käsi kädessä, nukuimme sohvalla päiväunia, pyöräilimme metsissä ja jaoimme arkemme. Meistä tuli todella hyviä ystäviä ja suunnittelemme parhaillaan puolin ja toisin jälleennäkemistä. Katsotaan tapahtuuko se Coloradossa, Suomessa vai muualla Euroopassa.

Teemabiisi: Tame Impala – Feels Like We Go Only Backwards

ELOKUU

Elokuu oli ihana. Pidin edelleen kirjoituslomaa ja otin etäisyyttä omaan työarkeeni. Hyvästelimme elokuun loppupuolen paikkeilla Zainin, Beaun ja Sethin eikä vuolailta kyynelvirroilta vältytty. Se oli todella haikeaa ja yhden aikakauden loppu, talossa kun oli ollut vilkasta elämää lähes 1,5 kuukauden ajan ja välillä hiljaisuus tuntui niin tyhjältä. Loppukuusta pakkasimme automme täyteen ruokaa, telttoja, makuupusseja ja lämpimiä vaatteita, sillä suuntasimme 1,5 viikon matkalle Lofooteille Tuomaksen ja Benin kanssa.

Blogissa oli edelleen aika hiljaista, joskin kirjoitin ekologisista pesuaineista ja leivoin kuohkeaa lime-raakasuklaakakkua kesäkauden päättäjäisiin.

Teemabiisi: Weezer – Feels Like Summer

SYYSKUU

Syyskuun alku meni Lofooteilla, jossa keräilimme simpukoita, valmistimme ruokaa trangialla jäätävässä tuulessa, koimme rankkasateen ja 15 m/s tuulen kallionjyrkänteellä, näimme pyöriäisiä, todistimme koko taivaan kokoisia revontulia, valokuvasimme, tutustuimme jälleen uusiin ihmisiin, löysimme parhaat telttaspotit, valitsimme odottamattomia sivuteitä, bongasimme söpöjä lampaita ja nautimme joka solullamme. Lofootit oli mieletön kokemus tällä jengillä!

Kotiin tullessa ilmat olivat viilentyneet niin, että takka odotti lämmittäjäänsä ja oli aikaa kaivaa paksummat syysvaatteet naftaliinista. Nautimme syysiltojen hämyisyydestä ja viimeisistä viikoistamme Benin kanssa. Syyskuu oli onnellinen, mutta haikea. Rakastuin Walter Mitty -elokuvaan, parantelin elokuussa kahta poikki mennyttä kylkiluutani ja haaveilin liikunnasta. Söimme usein nacho plattereista, pelasimme iltaisin korttia ja pidimme tuijotuskisoja, hahah. Valmistauduin myös vuoden kiireisimpään kuukauteen, lokakuuhun.

Rustailin satunnaisia ajatuksia kesän opetuksista ja jaoin muutaman niksin kestävään kynsilakkaukseen.

Teemabiisi: Family of The Year – In The End

Bostonterrierpuppy Riemu Loves Rulla Yellow Mood Blogivuosi2017 2 Hamppuvuodevaatteet Hempea Yellow Mood Blogivuosi2017

LOKAKUU

Lokakuusta starttasi vuoden viimeinen kvartaali ja kiireisin jakso. Viikot olivat täysiä, reissuja vähän joka sormelle ja tiedossa isoja muutoksia luopumisen ja kasvun muodossa. Aloitimme vuonna 2011 Super_pirtelöbaari -projektin, jonka kanssa olemme kulkeneet monta vuotta hyvinvointimessuilla ja nyt aika oli molempien mielestä kypsä luopumiseen. Päätimme paketoida tämän hienon ja ikimuistoisen kokemuksen ja niinpä vietimme viimeiset messumme Oulussa kuun puolivälissä. Loppukuusta Tuomaksen pikkuveli avioitui asuinmaassaan Puolassa ja lensimme Gdánskiin yhdessä anoppini kanssa juhlistamaan tuota päivää. Reissun jälkeen otimme allemme auton ja haimme uuden perheenjäsenemme Rullan kotiin kasvattajalta. Kirjoittelin blogin puolella tavallisten päivien jutuista, luonnonkosmetiikan monitoimivoiteesta ja olin valmis hyvästelemään tekstin muodossa rakkaan perheenjäsenemme Topin.

Teemabiisi: King Charles – Loose Change for the Boatman

MARRASKUU

Huh, marraskuu. Vipinää riitti vuoden pimeimmänkin kuukauden aikana, sillä minulla oli ensimmäinen valokuvauskouluni näyttö, Yellow Moodin uusi saitti lanseerattiin ja tiimimme kasvoi kolmella Tuomaksen, Ninan ja Mikan hypätessä remmiin! On ollut niin ihana juttu löytää tismalleen sopivat tyypit tähän rinnalle, se antaa valtavasti voimavaroja itsellenikin. Yellow Mood täytti viisi vuotta, Mika kirjoitti lähimatkailusta Gotlannissa ja Ninan ensimmäinen teksti koski sitä miten markettikosmetiikan kuluttajasta tuli luonnonkosmetiikkafani. Päätin myös laittaa stopin kaamossynkistelylle.

Teemabiisi: Curys Renolds – Oh Brother

JOULUKUU

Töitä, töitä, töitä. Nautin kirjoittamisesta ja tuotin paljon tekstiä Yellow Moodiin sekä asiakkailleni. Haaveilin lomasta ja hyvistä yöunista, nukkumatti kun teki julmat katoamistemput marraskuussa. Yksi vuoden suosikkijutuistani oli kirjoitus luonnonkosmetiikan tyylikkäimmistä parfyymeistä. Paransimme kaamoslannistusta myös aromaterapialla, Mika muun muassa kirjoitti tosi kivan tekstin aromaterapeuttisista huonekasveista. Ujuttauduin myös pitkästä aikaa köökin puolelle ja pyöräytin gluteenittoman piparikakun ja esittelin vihdoin upean hampputekstiilimallisto Hempean, jonka kuvasin kesällä.

Teemabiisi: Charlotte Lawrence – You’re the One I Want

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Tule mukaan Ketoseminaariin 11.5. – kaikki ketogeenisesta ruokavaliosta
Mineraalimeikkien ABC – kaikki mitä olet halunnut tietää mineraalimeikeistä
Toivejuttu: päivittäisen elämän 5 tärkeintä asiaa
Syksyn iloja