Täydellinen iho? Sinulla voi huomaamattasi olla sellainen!
Emmi Mansikkaviita
Somessa on puhututtaneet ihoon kohdistuvat ulkonäköpaineet ja kuinka vieraantuneita olemme kaikkien filttereiden keskellä siitä, miltä iho oikeasti näyttää. Sama ilmiö on minulle valitettavan tuttu jo vuosien takaa. Työssäni olen huomannut miten kurjaan sävyyn omasta ihosta puhutaan, vaikkei siinä ammattilaisen näkökulmasta olisi mitään muutamaa näppyä ja kosteuden puutetta ihmeellisempää. Tämä teksti toimikoon kannustuksena suhtautua omaan ihoon hieman lempeämmin.
Haluan ihan alkuun huomauttaa, että tekstini käsittelee vinksahtaneita käsityksiä ihosta sekä ihotyypin vaikutusta ihon ulkonäköön. En puhu tällä kertaa varsinaisista iho-ongelmista vaan haluan tuoda ilmi kuinka harmittavan yleistä on ajatella omaa ihoaan ongelmaihona sen todellisuudessa ollessa kaukana siitä.
Mitä tarkoittaa hyvä tai täydellinen iho?
Ihoni kunto on vaihdellut elämäni varrella laidasta laitaan aivan ääripäihin kuitenkaan osumatta. Se on ollut näppyinen ja epätasaisen sävyinen, mutta toisaalta minuun on viitattu keskustelussa tyttönä, jolla on hyvä iho.
Hyvä tai täydellinen iho, mitä ihmettä sekään varsinaisesti edes tarkoittaa? Onko iho hyvä silloin kun siinä ei ole näpyn näppyä tai rypyn ryppyä, ihohuokosia ei näy ja iho kuultaa kuin muotilehden sivuilla? Vain onko iho hyvä silloin kun se täyttää tehtävänsä suojella kehoa ulkoa tulevilta uhkatekijöiltä?
Vielä asiakkaiden parissa päivittäin ollessani havahduin siihen, kuinka vinksallaan meidän käsitykset omista ihoistamme ovatkaan. Monet puhuvat ihostaan todella rumasti ja näkevät siinä ainoastaan virheitä. Hyvällä ihonhoidolla on mahdollista saavuttaa loistavia tuloksia, mutta omaa ihotyyppiään ei ole mahdollista muuttaa tuotteilla. Ihoon vaikuttavat ulkoisen hoitamisen ja ihotyypin lisäksi lukuisat asiat, joten oman ihon kuntoa ei ole aina edes mahdollista hallita täysin.
Ihotyypin valtava vaikutus
Törmäsin netissä tekstiin, jonka kirjoittaja kertoi rasvaisen ihon olleen hänen riesanaan koko elämänsä ajan. Mitä ihmettä? Onhan se ärsyttävää, että iho kiiltää hetken päästä meikin levityksestä ja meikki ei aina pysy. Tukkeumia tulee, mutta niitä myös menee. Vastaavasti kuivaihoisilla on varmasti lista oman ihotyyppinsä asettamista haasteista valmiina mielessään. Tuntuu silti vähän dramaattiselta kutsua omaa ihotyyppiään riesaksi. Ihotyyppi on kuitenkin asia, jonka kanssa elämme päivittäin ja omalla suhtautumisellaan voi vaikuttaa paljon siihen, kuinka sen kokee. Mitä jos omasta ihotyypistään koittaisikin kaivaa niitä hyviä asioita esille ainaisen ”virheisiin” tuijottamisen sijaan.
Yllä olevassa kuvassa minulla on itselleni ”täydellinen” iho, ihotyyppini realiteetit huomioiden. Leuassa on pientä tukkeumaa, mutta minua se ei häiritse, sillä iho on muuten kuulas ja pinnastaan tasainen, meikki on erittäin helppo levittää ja pieni määrä riittää tasoittamaan ihon. Nenässä ja sen ympärillä näkyvät ihohuokoset, näpyt ovat jättäneet jälkiä sinne tänne ja erityisesti otsassa on muistoja Espanjan paahteisista kesistä. Kutsun ihoani ehdottomasti näistä huolimatta tällä hetkellä hyväksi, mitä se ikinä lopulta kenellekin tarkoittaa.
Ihotyypillä on siis valtavan suuri vaikutus siihen, miltä iho näyttää. Kuivan ihotyypin kasvot saavuttavat erittäin harvoin (etenkään talviaikaan) samaa heleyttä, mitä muilla ihotyypeillä parhaimmillaan. Toisaalta rasvaisen ihon ihohuokoset ovat vääjäämättä suuremmat ja näkyvämmät kuin kuivaihoisilla. Kun seuraavan kerran kadehdit jonkun toisen ihoa vaikkapa somessa, kysy itseltäsi onko omasta ihostasi millään tapaa edes mahdollista saada samanlaista. Minun on aivan turha katsella kaiholla huippumallien pitkiä sääriä, sillä itselläni ei sellaisia ole eikä minulle sellaisia kasva. Samaten minun on turha havitella pienihuokoista ihoa, koska ihotyyppini on rasvainen, mistä syystä ihohuokoseni ovat näkyvät.
Lue myös: Kasvoharja on paras apuväline pitämään ihohuokoset puhtaina
Iho on muutakin kuin rypyt ja näpyt
Yllä olevassa kuvaparissa minulla on molemmissa kuvissa normaalia enemmän näppyjä. Vasen kuva on otettu alkuvuodesta, kun fyysinen saati henkinen hyvinvointini eivät olleet kovinkaan kummoisia. Lääkekuurit, sairastaminen, stressi, liikkumattomuus ja huono ruokavalio saivat ihoni tukkoiseksi ja huomattavan samean ja nuupahtaneen näköisiksi. Tuossa kohtaa oli oikeastaan aika sama miten hoidin ihoani ulkoisesti tai hoidinko laisinkaan, nuo sisäiset syyt ajoivat yli rytinällä. Ihoni pahimmasta kunnosta en ottanut edes kuvaa, koska en halunnut koskaan palata niihin fiiliksiin.
Oikealla puolella lähes kaikki edelliseen kuvaan vaikuttaneet syyt on korjattu ja poistuneet – katsokaa mikä ero ihon kuulaudessa ja elinvoimassa. Tässä kohtaa ihon ulkoinen hoitaminenkin näkyy ihossa ja koen, että erityisesti ihon kirkkauteen ja heleyteen pystyn tuotteiden avulla vaikuttamaan hyvinkin paljon.
Molempien kuvien ottamisen aikaan olen ajatellut ihoni olevan huonossa kunnossa, mutta näin jälkikäteen katsottuna huomaan, miten vähän lopulta yksittäiset näpyt minua häiritsevät. Ihon ulkonäköön paljon suuremmin vaikuttava asia on lopulta se kokonaisuus. Vuosi on ollut itselleni hyvin opettavainen mitä tulee elämiseen omissa nahoissani. Haluan tämän oivallukseni myötä kannustaa myös sinua ajattelemaan ihoasi ohi ryppyjen, näppyjen, pigmenttiläiskien tai mikä ikinä onkaan se asia, mistä mahdollisesti moitit ihoasi.
Loppuun vielä muistutus, ettei kaikki ole sitä miltä se ensivilkaisulla näyttää. Jos näkisit minut livenä ylläolevan kuvaparin oikean puolen kuvan näköisenä, ajattelisit ehkäpä, ettei minulla ole meikkiä ja että onpa ihoni luonnostaan tasainen. Todellisuudessa minulla on kuvassa kuitenkin todella ohuelti pigmenttirikasta mineraalimeikkipuuteria, joka tasoittaa ihon tehokkaasti. Vasen kuva on otettu samana päivänä juuri ennen meikkipuuteria ja siinä olen oikeasti ilman meikkiä. Kaikki ”virheettömät” ihot mitä näet, eivät oikeasti ole sitä miltä näyttävät – eivät somessa eivätkä livenä kohdatessa.
Kommenttiboksi on auki, olisi tosi kiva kuulla teidän ajatuksia suhteesta ihoonne!
Tämä oli mielenkiintoista luettavaa varsinkin, kun juuri tänään kävin kasvohoidossa :)
Mä olen joskus itse kasvohoitoon(puhdistukseen) mennessäni ajatellut ihoni olevan huonossa kunnossa vai koska nenän alueella on näkyvää tukkeumaa ja mustapäätä. Kosmetologi on kuitenkin heti todennut ihan olevan hyvässä kunnossa ja pehmeä. Niin sitä vaan itse kiinnittää huomiota vähän vääriin asioihin 🤔😊
Näinpä, tosi harvoin sitä tulee ihasteltua ihon hyviä puolia, vaikka ammattilaiset niitä näkisivätkin. Kosmetologilla käynti kannattaa tämänkin vuoksi, tosi hyvä huomio :) Kiitos kommentistasi<3
Mulla on ollut teini-iästä asti ongelmallinen suhde ihooni. Mulla alkoi tulla finnejä ihoon jo viidennellä luokalla ja yläasteella ihoni oli melko rasvainen ja siinä oli runsaasti epäpuhtauksia. Tuohon aikaan oli oikeastaan vähävaraisessa perheessä vain Clearasilit käytössä. Otin myös jonkin verran solariumia (kotona oli kasvosolarium) ja kesällä yritin sinnitellä auringossa jotta finnit kaikkoisivat. Myös hammastahna, voimakkaat raekuorinnat (joilla raastoin ihoni melkein vereslihalle) olivat epätoivoisia keinoja, joilla yritin saada finnit pois. Muutamia antibioottikuureja söin myös ja ne hieman helpottivat ihon kuntoa. Häpesin ja inhosin ihoani, kuljin pää alaspäin ja kiusaaminen, jota ihoni vuoksi sain kokea teki oloni vielä kurjemmaksi. Pitsa olikin yleinen haukkumanimeni yläasteella. Välttelin rasvaisia ruokia ja lopulta liika tuijottaminen ruokaan ja inho rasvaa kohtaan johtikin syömishäiriöön, mutta ihooni rasvan välttäminen ei tepsinyt. Inhosin myös luonnostaan tummia silmänalusiani. En pitänyt ulkonäöstäni yhtään. Vaikkei minulla pahaa ontelomaista aknea ole ollutkaan, olen kärsinyt ja inhonnut ihoani suurimman osan elämästäni. Vaikka pahin inho vaihtui aikuisiällä kriittiseksi tutkailuksi, tuntui, että näin ihossani vain virheitä ja hain niihin ratkaisua enkä keskittynyt siihen, mikä ihossani oli hyvin. Vuosien varrella olen syönyt ihooni antibiootteja ja jopa Roaccutania, vaikkei ihoni niin paha ollutkaan. Olen myös käynyt plastiikkakirurgilla ihon laserhionnassa (siis sellainen rajumpi hionta, jossa olin nukutettuna ja pari viikkoa olin oikeastaan kotona koska ihoni pinta oli hiottu).
Nykyään olen lempeämpi ihoani kohtaan ja pidän siitä vaikkei se täydellinen olekaan. Tummat silmänaluset on edelleen ja juonteita myös. Ihon värikään ei ole tasainen, mutta pidän siitä, että ihoni on heleä, hehkuva ja se voi hyvin. Väsymys ja stressi näkyy iholla, mutta niin sen kuuluukin näkyä, jos stressiä kerran on. Eikä se ole mikään katastrofi. Olen aina pitänyt itseni laittamisesta, mutta siten, että iho saa nykyä eli en tee paksua meikkikerrosta. En käytä kasvokuvissa, joissa esittelen meikkejä mitään filttereitä (en edes tyhmänä tiedä missä ja miten puhelimella saisi niitä käytettyä eli kuinka jotain ryppyjä saisi häivytettyä) enkä edes sellaisia teemafilttereitä, joissa eri värisävyillä saa muutettua kuvan tunnelmaa. Ainoa asia, jonka välillä voin joutua lisäämään on kirkkaus. En koe siis tarpeelliseksi muuttaa sitä, mitä olen ja millainen ihoni on. En tiedä tuleeko suhtautuminen ihooni koskaan olemaan ”normaali”, mutta pidän ihonhoidosta ja hoidan ihoani lempeydellä ja näen ihossani hyviä puolia kun ennen näin vain ihoni virheet ja tunsin olevani ruma.
Kiitos Mari kommentistasi ja että avasit matkaasi ihosi kanssa. Oot tullut tosi pitkälle <3 Itselläni osuu sun ihosta ehdottomasti ensin silmään se mieletön heleys ja hehku! Toivon, että sä näet itsekin ne päällimmäisenä asiana :)
Kiitos kirjoituksesta, tuli tarpeeseen. Kummasti yritän saada ihoani täydelliseksi, vaikka tiedän, ettei se koskaan ole mahdollista eikä edes tarpeen. Sait minut ymmärtämään, että ihoni on itseasiassa todella hyvässä kunnossa. Kuiva, hieman näppyläinen, mutta kirkas ja kuulas.
Kiitos ❤
Kiitos Martta ja mielettömän ihanaa kuulla <3 Ajattelin tekstiä kirjoittaessa, että jos voin yhdenkin ihmisen ajatuksia herätellä niin kirjoittaminen kannatti – tosi kiva kuulla, että näin kävi :)