Tavallisten päivien juttuja

Olen tässä miettinyt, että kestäisiköhän tämän jatkuvan vesisateen ja pilvisyyden paremmin muualla – vaikka vuorten keskellä Norjassa? Auton takalasi jäätyi ensimmäisen kerran toissa iltana. Tämä pieni ja syksyn tummentama kaupunki näyttää puolilta öin tehdyillä kävelyillä hiljaisen puolensa ja poskipäihin hiipii kirpeän kiristävä puna. Kosteana kimmeltävä musta asfaltti imee itseensä kaiken katulamppujen heijastaman kelmeän keltaisen valon, hyvä ettei pientä ihmistä itseään.

Aamuihin on saapunut hämärän tuoma tahmeus, joka vaatii välitöntä kahvitankkausta ja pittaa laskevaa tuorepuristettua mehua (resepti autuuteen on 1 kesäkurpitsa, 4 söpöä pikkuomenaa, 2 kypsää päärynää, 2 sellerinvartta, puolikas fenkoli ja oksa paksoita). Rakastan pikkutiimimme saumatonta yhteisymmärrystä aamujen kulusta: koira nukkuu pikaulkoilun ja aamiaisen jälkeen sohvan nurkassa pienellä mytyllä, talouden komein valmistaa tujakkaa kahvia ja minä katan vähän syömistä pöytään kaikessa hiljaisuudessa. En kestä aamuhölötystä, toleranssini on moiselle täysi nolla.

Pienen kipeyden, pakollisten sisäpäivien ja löhöämisen jälkeen molempien mieli on kiertynyt yleiskireään asentoon, pihahommissa on nähty kuuleman mukaan kaksi hiljaista ja äkäisen tehokasta tyyppiä. Kyllä se on niin, että joskus raivokas haravointi on parasta terapiaa – tippuisivat nyt nuo loputkin!

Onni on alakerran naapurit, joiden kanssa voi juoda vähän punaviiniä maanantai-iltana ja parantaa vähän maailmaa. Ensi viikolla koittaa yhteinen ulkomaan matka Tuomaksen ja äitinsä kanssa, lennämme Gdanskiin juhlimaan pikkuveljensä ja tulevan puolisonsa rakkautta. Ihan vielä en osaa arvostaa matkalaukun pakkaamisen miettimistä, koiran hoitojärjestelyjä, työlistoja ja lentokenttäsompailuja, mutta tiedän että paikan päällä fiilis on eri. Pieni breikki kaiken hötäkän keskellä antanee hieman väljyyttä ja uutta perspektiiviä ajatuksiin.

Reissun jälkeen edessä ovat jännittävät ajat enkä puhu nyt ensimmäisestä valokuvauskouluni näytöstä, uudistuvasta Yellow Moodista tai muustakaan nimellistähdellisestä. Rahkosen perheen rivit vahvistuvat, sillä meille muuttaa pieni ja pirteä neulahammas. Käymme hakemassa neidin heti Puolan visiitin jälkeen uuteen kotiinsa Rovaniemelle. Vielä odotusta on jäljellä rapiat 16 päivää, malttamattomuutta on ilmoilla ja löydämme itsemme ihailemasta kännykkäräpsyjä tästä pienestä toverista. Hän on kuuleman mukaan rohkea ja itsenäinen seikkailija, joka kulkee ainoana pentueesta yksin pitkin taloa katselemassa isoja koiria ja vähät välittää sisarustensa hölmöille pikkutappeluille. Luulen, että hän on prikuulleen sopiva persoona meille.

Lue myös:

Pienen koiran Riemua

5 lempijuttua juuri nyt

Lumiset talvipäivät, ja miksi ne ovat parasta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Liittyvät artikkelit

Vuoden 2016 paras luonnonkosmetiikka 2/5: Meikit
Kesäkuun 2017 parhaat
Writer´s block
Skin Food, luonnonkosmetiikan Bepanthen