Tavallisten päivien juttuja

Olen tässä miettinyt, että kestäisiköhän tämän jatkuvan vesisateen ja pilvisyyden paremmin muualla – vaikka vuorten keskellä Norjassa? Auton takalasi jäätyi ensimmäisen kerran toissa iltana. Tämä pieni ja syksyn tummentama kaupunki näyttää puolilta öin tehdyillä kävelyillä hiljaisen puolensa ja poskipäihin hiipii kirpeän kiristävä puna. Kosteana kimmeltävä musta asfaltti imee itseensä kaiken katulamppujen heijastaman kelmeän keltaisen valon, hyvä ettei pientä ihmistä itseään.

Aamuihin on saapunut hämärän tuoma tahmeus, joka vaatii välitöntä kahvitankkausta ja pittaa laskevaa tuorepuristettua mehua (resepti autuuteen on 1 kesäkurpitsa, 4 söpöä pikkuomenaa, 2 kypsää päärynää, 2 sellerinvartta, puolikas fenkoli ja oksa paksoita). Rakastan pikkutiimimme saumatonta yhteisymmärrystä aamujen kulusta: koira nukkuu pikaulkoilun ja aamiaisen jälkeen sohvan nurkassa pienellä mytyllä, talouden komein valmistaa tujakkaa kahvia ja minä katan vähän syömistä pöytään kaikessa hiljaisuudessa. En kestä aamuhölötystä, toleranssini on moiselle täysi nolla.

Pienen kipeyden, pakollisten sisäpäivien ja löhöämisen jälkeen molempien mieli on kiertynyt yleiskireään asentoon, pihahommissa on nähty kuuleman mukaan kaksi hiljaista ja äkäisen tehokasta tyyppiä. Kyllä se on niin, että joskus raivokas haravointi on parasta terapiaa – tippuisivat nyt nuo loputkin!

Onni on alakerran naapurit, joiden kanssa voi juoda vähän punaviiniä maanantai-iltana ja parantaa vähän maailmaa. Ensi viikolla koittaa yhteinen ulkomaan matka Tuomaksen ja äitinsä kanssa, lennämme Gdanskiin juhlimaan pikkuveljensä ja tulevan puolisonsa rakkautta. Ihan vielä en osaa arvostaa matkalaukun pakkaamisen miettimistä, koiran hoitojärjestelyjä, työlistoja ja lentokenttäsompailuja, mutta tiedän että paikan päällä fiilis on eri. Pieni breikki kaiken hötäkän keskellä antanee hieman väljyyttä ja uutta perspektiiviä ajatuksiin.

Reissun jälkeen edessä ovat jännittävät ajat enkä puhu nyt ensimmäisestä valokuvauskouluni näytöstä, uudistuvasta Yellow Moodista tai muustakaan nimellistähdellisestä. Rahkosen perheen rivit vahvistuvat, sillä meille muuttaa pieni ja pirteä neulahammas. Käymme hakemassa neidin heti Puolan visiitin jälkeen uuteen kotiinsa Rovaniemelle. Vielä odotusta on jäljellä rapiat 16 päivää, malttamattomuutta on ilmoilla ja löydämme itsemme ihailemasta kännykkäräpsyjä tästä pienestä toverista. Hän on kuuleman mukaan rohkea ja itsenäinen seikkailija, joka kulkee ainoana pentueesta yksin pitkin taloa katselemassa isoja koiria ja vähät välittää sisarustensa hölmöille pikkutappeluille. Luulen, että hän on prikuulleen sopiva persoona meille.

Lue myös:

Pienen koiran Riemua

5 lempijuttua juuri nyt

Lumiset talvipäivät, ja miksi ne ovat parasta

Share on Facebook19Tweet about this on TwitterPin on Pinterest0Email to someone
Blogi, Lifestyle
4 kommenttia - “Tavallisten päivien juttuja
  1. Pakko oli tulla kommentoimaan sen verran, että löysin blogiisi ihan sattumalta ja tää vaikuttaa niin upealta! Jotenkin ihanan aito blogi ja täynnä upeita kuvia (ja tietenkin hyviä luonnonkosmetiikkavinkkejä), jään ehdottomasti seuraamaan 🙂

    • Oi mikä päivän piristys nämä sinun kauniit sanat, kiitos Salla! Ihana saada sinut uusintavierailuille <3 Nauttikaahan Italiasta, ihailen rohkeuttanne lähteä seikkailemaan.

  2. Tiia sanoo:

    Hiljaiset aamut ❤
    Alkusyksy on ihanaa aikaa kirkkaine väreineen, kirpakan kuulaine päivineen, sienestys ja säilöntä hommineen… mutta sitten koittaa se märkyys,kylmyys ja kokoajan syvenevä pimeys joka imee energiaa täydellä voimalla aina sydäntalven umpipimeyteen saakka… mutta onneksi, ainakin tähän asti, kevät on tullut joka vuosi ja sen vähitellen voimistuva valo tuo energiat takaisin… joskus enemmän joskus vähemmän 😉
    Ei muuta kuin voimia sinulle syksyyn! Itse käyn taisteluun sitä vastaan kasvavalla kasalla kynttilöitä, villasukilla, tietoisella vauhdin hölläämisellä ja hyvällä ruoalla ja juomalla ja ihanien ystävien seuralla…. kyllä tästä taas hengissä selvittään usko pois ☺

    • Niin on, tänä vuonna vaan tuntui että ne kirpakan kuulaat päivät jäivät tyystin välistä. Ruska oli mieletön, mutta aurinko paistoi ehkä kahtena päivänä. Hassua, jotenkin tämä pimeys ei ole iskenyt aiemmin näin kovalla intensiteetillä. Taidan ottaa minäkin käyttöön tuon sun taistelupaketin – siinä tuntuu olevan kaikki olennainen! Kiitos kivasta kommentista jälleen kerran <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Instagram

  • Current mood Right now I should be packing writing photographinghellip
  • Oh those sweet summer time memories yellowmoodkitchen rawcake raakakakku
  • News for my finnish followers Pitkaikainen yhteistykumppanini houseoforganicsuomi viett tllhellip
  • Ahead to all the new adventures with the best guyhellip
  • Saviour of the dry skin Weleda Skin Food This superhellip
  • Haluaisitko olla osa 1112017 uudistuvaa Yellow Mood mediaa?  hellip
  •  S O O N  yellowmoodmedia yellowimperium yellowmoodlifestyle
  • Missing our Lofoten adventures  nights in the tent heavyhellip
  • 305 days ago we had to say the last goodbyeshellip

Yellow moodin juttuarkisto